Ajatuksia ja ajatuksia.. välillä meinaa ajatuksista pää ruuhkaantua, kun on liian paljon asioita samalle vuorokaudelle.. joten annan ajatusten nyt soljua tänne blogiin. Terapiaa minulle ja tarinaa sinulle.
Kuukauden aikana ollut surun, ilon ja jännityksen tunteita, koittanut purkaa niitä sitä mukaan pihalle, ettei ne jää kroppaan kytemään ja purkaudu sitten räjähdysmäisesti pihalle. Otto on kuin peili minulle, jos en ole jotain fiilistä päästänyt pihalle, niin viimeistään stten kun turvalliseen syliin pääsen 💜
 |
| 💕 |
Poikani rippijuhlat ovat vaja kuukauden päästä ja niitä olen jo hieman järjestellyt ja miettinyt. Kutsut tein itse ja se ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että askartelen ja näpertelen. Vaati minulta aikaa ja malttia.. Kaksi viikkoa kortti tarvikkeet oli keittiön pöydällä järjestyksessä ja vähän kertanaan aina tein..leikkaa liimaa ja kauppoja kiertelet ja etsit värimaailmaa, mikä miellyttää ja tuntuu hyvältä. Olin ylpeä itsestäni kun sain kortit valmiiksi, sillä en ollut kertaakaan turhautunut itseeni ja ihan itse omin pikku kätösin ne tein. Paperi oli vähän rutussa liimauksien jäljiltä ja tarrat saatoi olla vähän vinossa.. Mutta ne on rakkaudella tehty ja uniikkeja jokainen kortti. Kyllähän tämäkin on niin suuri ja mullistava asia, kun poika pääsee ripille. Tunnemyllerryksiä💛 Poikani sanoi joku aika sitten "oletko äiti miettinyt, että parin vuoden päästä en asu enää välttämättä kotona" WHAAT!! En ollut ja kyyneleet poskilla taas.. Lapseni on jo kaunis miehen alku 💚 Saa minut nauramaan ja liikuttumaan, topakaksi ja rajojen viilaajaksi.. Rage mutsi ja hyvin outo sellainen💚
Arki meillä rullaa kivasti, kun pidetään perus rytmit kohillaan ja halaillaan paljon 💜
Toissapäivänä katsoin suomi ruotsi peliä ja olin ihan messissä peli kentällä leijonien kanssa. Jännitin ja rukoilinkin suomen puolesta. Nousi karvat pystyyn ja silmäkulma kostui, kun suomi teki ratkaisevan maalin, JEIIII!!. Kiljahdin ilosta ja löin kädet yhteen kipitin poikani huoneeseen ja tuuletin hiljaa, koska muu väki nukkui ja me asutaan kolmiossa. (olohuone on meidän makkari ja lapsilla omat huoneet ) Otto kyllä heräsi tuosta ilon kiljahduksesta... Eläydyn ihan samalla tavalla minun lasteni peleihin ja jännitän. Tsemppaan ja huudan kannustus huutoja jäälle, psyykkaan ennen pelejä lapsia ja tiedän milloin pitää olla hiljaa. Muistan poikani ensimmäisen jääkiekko pelin, kun hän koski kiekkoon minä herkistyin tai poikani kaatui ja nousi omin avuin ylös minä herkistyin. Tyttäreni ensimmäinen hymy sai minut kyyneliin. Kauniit laulut, kauniit eleet saavat minut herkistymään ja tuntemaan suurta kiitollisuuden tunnetta. Hymyni on aitoa ja se tarttuu muihin, minun hyväntuulisuuteni tarttuu muihin ja olen hyvin eloisa luonnonlapsi. Nauran todella typerille jutuille ja varsinkin omat jutut ovat niitä parhaimpia. Ihailen luonnon tekemiä jääveistoksia ja näen kivissä kasvoja. Metsä saa minut haukkomaan henkeä ja pysähdyn monesti ihmettelemään puiden juuria ja niiden tuomaa voimaa, miten juuret vaikuttavat moneen asiaan. Näen muotoja kaikkialla ja kuuntelen metsän ääniä. Lehdet kahisee, linnut laulaa, vesi solisee ja muutama kala molskahtaa. kaiken tämän kuulen kun istun minun lempi kiven päällä silmät kiinni ja hengitän nenän kautta syvään ja suun kautta ulos. Hiljennyn 💚
Kuvassa on hymyilevä kivi, joka tervehtii polun alku päässä minua. Lempi kivi, missä käyn istuskelemassa ja hiljentymässä
Olen joskus aikoinaan ollut hyvin innokas menemään joka paikkaan ja innostuin joka hiton asiasta kympillä. Olin todella tehokas työmaailmassa, tein enemmän aina kun olisi tarvinnut ja tein toistenkin puolesta helpottaakseni toisen työmaata. Minua pyydettiin lapsenvahdiksi tai tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoro... "Kyllä minä voin tulla"?? En osannut kieltäytyä ja miksi?? Olin aina auttamassa muita ja tarjoamassa apuani, unohdin monesti omat murheet /ongelmat tai sivuutin ne riensin oitis auttamaan toisia. Niin mikä helvetin ajatusmaailma se tämä on ollut? Väärin opittuja taitoja. On vahvuutta osata sanoa EI "koska minulla on oma elämä ja tarvitsen lepoa, että voin olla riittävä siinä mitä teen". Minulle sanottiin kerran näin "Ensin happimaski itselle ja sitten toiselle" Olen kuormittanut itseäni liiallisella tekemisellä ja ihmisten energioilla, silloin kun tunteet hallitsivat liikaa minua ja päättivät miten toimia. Varsinkin kun muistelette edellisiä blogi kirjoituksiani, niin elmässäni on ollut aina paljon tapahtumia.. Onko se muiden auttaminen ollut, joku velvollisuuden tunne? Empatia auttaa toista, kun tuntee miten toinen kärsii ja tarvitsee apua? Täyttää jotain tyhjiötä omasta elämästä auttamalla toisia? Olet hyvä ihminen, kun autat ja olet kaikkien tukena, sinulle sanotaan kiitos. Ei kiitollisuudella eletä eikä haudassa vasta levätä. Unohdin oman itseni ja omat tarpeeni, omat rajani ja olen ollut hyvin suojelevainen omia ihmisiäni kohtaan. Kuka suojelee minua? Ei kukaan muu, kuin minä itse. Liika kiltteys kostautuu uupumuksena, kun ei tunne omia rajojaan.
Tänä päivänä osaan sanoa EI! Tunnistan nyt, missä menee minun rajani.
Minun on pitänyt karsia tekemisiä ja karsinut ihmisten näkemistä. En jaksa kahvitella, joka päivä eri tyypin kanssa ja puhua eri juttuja. Todella uuvuttavaa.. Näen mielummin minulle tärkeitä ja rakkaita tyyppejä silloin tällöin ja nautin heidän seurastaan. Ystävät on minulle tärkeitä ja sen kerron heille ääneen 💚 Ei se määrä vaan se laatu. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja kunnon naurun rätkätystä. Yhdessä seikkailua mielummin autiolla saarella, kuin huulet punassa baarissa. Vaikka sekin on kyllä välillä kivaa, laittautua ja lähteä baanalle. Heittää korkkarit kattoon ja mossata niskat kipeäksi. Olen heittäytyjä/rempseä tyyppi ja omissa oloissa hiljaisuutta rakastava tyyppi.
"Olet suorasanainen, huonoa käytöstä inhoava, mahtava vertaistukeni, samankaltainen hulluttelija, et pelkää muidenkaan tunteita, sun seurassa saan olla 100% oma itseni, aina pilke silmäkulmassa vaikka kuinka maailma tuntuis runnovan, huonoa huumoria ymmärtävä, sun kanssa pystyy juttelee todella vaikeistakin asioista koska et tuomitse etkä VÄHÄTTELE koskaan mun tunteita. 
Erittäin luotettva 💛"
Erityisherkkä ihminen on hyvin kuvailtu tuohon linkkiin. Käykäähän lukemassa ja moni varmasti löytää itsestään samoja piirteitä.
Otsikkoon laitoin tunteiden magneetti joka kuvastaa minua ja monia muitakin herkkiä tyyppejä. Imen kaikki positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet itseeni. Reagoin voimakkaammin asioihin ja tapahtumiin, pohdin ja ajattelen todella syvällisesti asioita ja kokemuksia. Kaivan ne ärsyttävätkin asiat tiskiin ja haluan tietää, miksi näin on sanottu tai tehty. (Vahva oikeudentaju ) Ylivirityn helposti ja nopeasti, sitten uuvahdan. Vähän niinkuin söisi jätti karkkkipussin ja saat siitä hetkeksi energiaa, mutta hyvin nopeasti väsyt. Sokerit nousee huippuun elimistössä ja tippuu sitten vauhdilla alas. Opeteltava suojaamaan itseään liiallisilta ärsykkeiltä ja opeteltava pikkuriikkisen hillitsemään omaa reagointiaan, ettei tunne vie ihan mennessään sinne ÄÄRIPÄÄHÄN ja jää sinne.
Olla niinku COOL 💙
Tarvitsen palautumisaikaa enemmän kuin "normi" ihminen, jos olen ollut esim. koko viikonlopun kestävän lasten turnauksessa. missä on ollut super kivaa ja ihanaa. Minun täytyy pitää koko seuraava viikko rajallisena.. etten suunnittele mitään ylimääräistä tekemistä vaan hoidan perus jutut. Nukun pidempään jos vain mahdollista ja elän hissukseen. Akkuni täytyy ladata uudelleen ja vähän extraakin. Toinen ääripää on jos en huilaa reissujen jälkeen kunnolla..Väsymys iskee yhtäkkiä ja ajatukset junnaa. Yö unet muuttuvat levottomiksi ja olen itkuherkkä. Tuntosarvet kasvavat metrin mittaisiksi ja aistini muuttuvat hyvin herkiksi, silloin kellojen tik tak äänikin saa minut ahdistuneeksi. Touksut muuttuvat pistäväksi ja voimakkaille, kaikki vähän ärsyttää. Tekemiseni muuttuu epämääräiseksi säntäilyksi, missä ei ole mitään tolkkua.. Mustapilvi ei ole kaukana tuolloin se odottaa, vielä hetken ja kolkuttelee kehoon hälytys merkkejä. Ottaa väillä otteen kurkusta ja puristaa, ettei henki meinaa kulkea ja painaa rintaa kasaan, niin että on pakko pysähtyä ja keskittyä hengittämiseen. Masennus/uupumus en ota sinua enää minuun asumaan, välillä tulet käymään ja piipahdat muistuttamaan minua, missä menee minun rajat.
Herkkyydestä ja tunteista puhutaan tänä päivänä enemmän, mikä on todella hyvä asia. Uskalla olla herkkä ja tuntea, olla sinä sellaisena kuin olet. Vedät omat rajat ja sinä riität. Minun maailma on auennut, kun oikeasti kuuntelen itseäni ja saan olla ihmisen kanssa, joka haluaa myös oppia ja ymmärtää. Minut hyväksytään ja minun tunteita ei vähätellä. Minä riitän 💚
Minä, kun voin hyvin nin olen todella herkkä hymyilemän ja iloitsemaan. Näen iloa ja valoa joka puolella, ei haittaa vesisateet eikä vastoinkäymiset kaada minua maahan makaamaan. Tunnetaidot kun oppii, niin pitkälle pääsee. Tämä on juuri sitä elämänkoulua mitä olen käynyt ja jatkan opiskelua läpi elämän, niinkuin meistä jokainen.
 |
| Rohkea heittäytyjä ja naurun hellimä |
Haen ja etsin asioita, mistä tulee hyvä olo ja vapauttava mieli. Ruokkii minua ja antaa energiaa päiviin, lohduttaa ja tyhjentää pääkoppaa.
Musiikki on yksi niistä monessa muodossa. Kuuntelen paljon erillaista musiikkia (riippuu fiiliksestä) tanssin kotona ja käyn tanssitunneilla. Soitan kitaraa ja opettelen uusia kappaleita. Laulan ja olen ottanut laulutunteja. Vapauttavaa, kun saan äänen tulemaan itsestäni ulos ja huomaan, etten jännitä yhtään solua itsestäni ja ääni soljuaa lauluna pehmeästi korviin, niin sehän on kaunista kuunneltavaa. Opettajani välillä vuodattaa kyyneliä minun onnistumisestani. Hän tietää taustani ja olen hänen mielestään rohkea heittäytyjä. Meidän alkulämmittelyt on super hauskoja..Ihminen on soitin, josta lähtee jos jonkiiinmoista ääntä.
 |
| Iloa musiikista |
Piirtäminen ja maalaaminen on ollut hyvin terapeuttista. Ajatellut joskus, etten osaa piirtää... Leijonan piirsin 2017 kun olin synkimmilläni ja sen aistii piirroksesta. Taisteluarvet ja synkät värit, mutta silti päättäväinen katse ja tietoinen läsnäolo. Norsu on hieman kesken, mutta laitan sen nyt tänne näin ja myähemmin valmiina uudestaan. Värikäs, eloisa ja selkeät ääriviivat. Iloinen ja tahdonvoimainen norsu alkoi kehittymään paperille, kun olin päättänyt alkaa kirjoittamaan blogia.. niihin aikoihin. Tajusin sen muuten vasta nyt 💛
Onneksi olen saanut hyvät oppitunnit tälle elämälle, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Saan jakaa ajatuksiani muille ja toimia oppaana jollekkin tässä elämässä omilla kokemuksillani. Lapsilleni osaan opettaa luomaan omat rajat ja kuuntelemaan itseään. Näistä kahdesta kasvaa huikeita tyyppejä oman polun tallaajia 💕 Rakastan 💕
Tänne loppuun laitan meidän tanssin, mitä tanssittiin kevätjuhlassa. Kaikki osaa tanssia, kun vain rohkenee liikuttaa raajojaan 💙 Tanssin nimi on,
Kohtaamisia💜
"Niin monia kohtaamisia
ja silti harvoin sielut hipaisevat toisiaan.
Niin paljon sanoja ja silti vain harvat niistä avaavat lukot yksinäisiin huoneisiin.
Niin monia kauniita hetkiä ja silti niin myöhään ymmärrämme, mitä meillä oli."
Anna-Mari Kaskinen
Kiitos teille ihanat lukijat 💚
Toivottavasti saitte tästäkin kirjoituksesta itsellenne jotain ajatuksia ja eväitä omalle polulle.
-Zeni-
Metsänkeiju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti