( Tämän textin olen kirjoittanut heinäkuussa, nyt on aikaa käydä texti lävitse ja julkaista se teidän luettavaksi. Uutta blogi kirjoitusta jo alustan )
Ihanaa!!!
Nyt istun koneen äärellä ja annan kirjainten muodostaa lauseita teille. Tyhjentää omaa päätä ajatuksista ja tapahtumista, kirjoittaminen luo selkeyttä pää nuppiin ja on parasta terapiaa.
Toukokuun viimeistä viikkoa elettiin ja oli tunteita ilmassa. Surua, iloa ja jännitystä. Läheinen ihminen odotti ikiunta ja nukkui pois koulujen päättymis päivänä. Suru uutisen sain, kun hiuksiani suoristin. Luin viestin ja en reagoinut, jokin tunteiden jäädytys suodatin laskeutui päälleni. Tein lähtöä tyttäreni kevätjuhlaan.. lasten iloiseen riemujuhlaan. Sain pidettyä itseni kasassa koko juhlien ajan, ystäväni tuli lähelle minua ja halattiin tervehtiäksemme. Hetken päästä kerroin miksi olin hieman "kylmä" ja hän katsoi minua ja oli tulla uudestaan halaamaan minua. Nostin käden eteen ja sanoin ei nyt. Hän sanoi rohkaisevasti minulle " ihanaa miten sä tunnet sun rajat ja sanot noin Ei nyt" (vastuu on kuulijalla). Minulla olisi tunteet purkautunut pihalle kesken lasten tanssieityksen. Pidin itseni coolina tyttäreni takia, koska hän ei vielä tiennyt.
Kotia pääsin niin olin hieman apaattinen, ei oikeen tuntunut miltään. Eksynyt olo ja yksin olin kotona. Otto oli jo edellisiltana lähtenyt poikien kanssa veneilemään. Tuli hetkellisesti hylätty olo... Oltiin sovittu parin ihanan tyypin kanssa, että heitän heidät valmistujais juhliin päivällä. Kun he soittivat kyytiä ja puhelu alkaa näin " hei sinä ihana, miten menee" YHYHYYY!! itku tuli ja kuuluu vain "sinä saat itkeä" sieltä jostain sain sitten kerrottua mitä on tapahtunut ja puhelu oli oloa helpottava.
Suru muuttaa muotoaan, kyyneleet puhdistavat ja muistot säilyvät 💛
Paljon fiiliksiä ja illalla läksin poikien kanssa veneilemään ja se oli super kivaa. Otolla on ihania ystäviä, jotka ottavat minut mukaan yhtenä "äijistä". Rentoja ja rehellisiä tyyppejä 💚
Jesse (poikani) lähti rippileirille kesäkuun ekalla viikolla ja me lähdettiin Jasminin (tyttäreni) kanssa stadiin lomalle. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että päästiin lentäen taittamaan matka. Huomasin kyyti ilmoituksen facessa ja siihen tartuin, onni suosi meitä ja meidät valittiin pien lentokoneen kyytiin. Mahtava yhteinen kokemus äidille ja tyttärelle 💚
Helsingissä käytiin lintsillä ja pyörittiin kaupungilla, lomailtiin. Otto haki meidät sitten kotia samalla reissulla, kun kävi kauppakirjat tekemässä mökistä. Meillä on OMA mökki 💛
Työtä mökin eteen pitää tehdä, jotta se saadaan meidän näköiseksi ja asuttavaksi. Mä olen työnjohtaja ja Otto paiskii raskaimmat duunit.
 |
| Team J & O |
Jessen rippijuhliin valmistautumista... Leipomista ja järjestelemistä.. Arja "varaäiti" leipoi juhliin minä olin siinä sivussa oppimassa, miten karjalanpiirakat rypytetään. Stressiä meinas tulla... Niin paljon asioita mitä piti hoitaa ja muistaa pitää omista huili hetkistä kiinni. Läheisen kuolema siellä taustalla huhuili ja ikävä kolkutteli. Konfirmaatio päivä oli ovella ja juhlapaikan valmistelu alkoi. Onneksi menin käymään jo perjantaina juhlapaikalla katsomassa mitä astioita siellä on. Autosta astuin ulos, olin saada paskahalvauksen! Ruoho oli niin pitkää, että olisin tarvinnut viidakkoveitsen raivatakseni tieni sisälle. Avasin oven ja astuin sisään, seurasin hiekkavanaa keittiöön ja tokasin mummoille. (Äitini ja ex "anoppi" olivat minun mukana) Muutaman kirosanan ja että täällähän tarvii tehdä muutakin, kuin laittaa vain pöytäliinat paikoilleen. Ei siinä mittään seuraava päivä meni äidin kanssa siivotessa ja lasten isä niitti viidakon alas. Pysyin hyvin rauhallisena ja otin tämän asiana joka piti nyt hoitaa näin ja palaute lähtee juhlien jälkeen.
Konfirmaatio päivä oli kaunis💛 Tunteikas 💛
Juhlat aloitettiin nostamalla lippu salkoon, lasten isä ja Otto saivat sen kunnian tehdä yhdessä. Poikani oli komea ja niin herrasmies vierailleen, että minun kaulani venyy tätä nyt kirjoittaessani. Koska olen niin ylpeä meidän pojasta. Vieraat viihtyivät ja ruoka oli super hyvää, minä en ressanu mistään ja menin juhlien flown mukana. Onneksi sain keittiöön "emännän" ja minun ei tarvinnut huolehtia keittiö hommista. Kiitos emännälle 💙
 |
| Happy family |
Nyt hypätään hieman ajassa taaksepäin. Toukokuussa minulla oli valintakoe Jyväskylässä Media - alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoon. Rauhallisin fiiliksin menin paikan päälle ja oloni oli hyvin luottavainen. Rakennus jo itsessään valloitti minut ja ajattelinkin, että täällä minä voisinkin viihtyä. Ilmapiiri oli seesteinen ja oli tilaa hengittää, kukaan ei juossut tai sinkoillut... Ei ollut kiire!! Meille annettiin kolme tehtävää, olimme saaneet jo kotia ennakkotehtäviä tulevaa päivää varten. Otin tehtävät vastaan ja hengittelin, olin tietoisesti läsnä ja puhuin itselleni lempeästi. "ei hätää ei kiire ei paniikkia, kaikki on hyvin ja hengitä". Tein omaan rauhalliseen tahtiin tehtävät, annoin vain luovuuden ja mielikuvituksen lentää. Sain tehtävät tehtyä ja olin hyvin ylpeä itsestäni, kuinka suoriuduin päivästä. Tein parhaani ja se riittää tai sitten ei riitä koulupaikan saantiin, mutta minulle se päivä merkitsi todella paljon.
Minä olen saanut vahvistettua itseäni, että pystyin hakemaan kouluihin ja olen valmis siirtymään eteenpäin. Helvetti miten mahtavaa!! Itku meinaa nyt tulla, koska olen niin onnellinen että tähän päivään ollaan päästy. Kolme vuotta tulee täyteen, kun totaallisesti päästin kaikista köysistä irti ja sanoin etten jaksa enää tätä elämää. EN JAKSA! OLEN VÄSYNYT! OLEN AIVAN LOPPU! PÄÄNI RÄJÄHTÄÄ!! Annoin kaikkien tukahdettujen tunteiden tulla itsestäni pihalle, itkemättömät itkut, vihat, raivot kaikki!! Kolme vuotta olen tiiviisti hoitanut itseäni ja ottanut kaiken avun vastaan, ennenkaikkiaan olen ollut avoin tälle mielenterveys elämälle. Opetellut uudestaan nukkumaan, opetellut tunnetaitoja, opetellut luottamaan tähän elämään ja opetellut luottamaan omaan itseeni. Se joka ei ole tuntenut mustan pilven hönkäystä niskassaan, ei voi ymmärtää sitä tuskan tunnetta, kun mieli tummuu. Tässä kohtaa pyydänkin teitä ihmisiä, joilla ei ole kokemusta synkästä mielestä. Kun kohtaat hajonneen mielen. Älä vähättele hänen olo tilaansa ja selitä ymmärtäväsi, että monilla muilla menee paljon huonommin??? Ja sinäkin olet sitä ja tätä ja tota!!!
Kuuntele, ole läsnä ja halaa. Sano ääneen "sinä saat itkeä ja tuntea kaikki olotilat mitä sieltä tulee. Olen tässä sinua varten." Myötätunto ja empatia 💕 Luotettva tukiverkosto
Juhannusviikko ja minun mittariini tuli 35 vuotta ja paljon opittua elämää takana. Juhannus vietettiin kahdestaan mökillä raivaten ja puunaten, välillä veneiltiin ja ihasteltiin toisiamme. Aa että 💕
Otolla alkoi kahden viikon loma ja jäätiin mökille viettämään aikaa. Minulla alkoi purkaantumaan stressi ja naama puhkesi kukkaan!! Akne! Itkeskelin ja olin hieman alakuloinen. Onneksi oltiin mökillä, koska se on rauhoittava paikka ja mieltä tasaava mesta. Sai olla saaressa kaikkine punasine paiseineen ja krokotiili kyyneleineen. Totesin että miten mahtavaa olla 35 ja teinien näpyt koristavat kasvojani. Vältä stressiä niin näpyt pysyvät poissa😌
Mies joka rakastaa sun jokaikistä paisetta sun naamassa. Rakastaa sinua "tuulisinakin päivinä". Rakkaus tuo ISOIN voima 💕
Kuukauden sisään on olleet yhdet rippijuhlat, yhdet
hautajaiset, toisen ihmisen pahan olon kohde, jälleen näkemisiä, irti päästämisiä, asioiden hoitamisia, kuuntelevana korvana, itkua, naurua, pahan olon oksentamista. Paljon tunteiden vuoristorataa, mutta nyt osaan hillitä/hallita itseäni. Työkalut joka päivä käytössä, ettei tunne vie mukanaan. Mustaan pilveen en ole joutunut, vaikka pari kertaa se niskaani hönki.
Tämä kirjoitus on lukijoillekkin varmasti haastavaa, koska tämä on myös minulle hieman haastavaa kertoa mitä kaikkea on ollut. Sillä otsikkokin on " Pulpatusta " Kerron kuulumiset ja missä tällä hetkellä mennään. Miten minulla menee 💙 Tämä tunne mikä minulla nyt on, kertoo vahvasti siitä että mieleni on kirkkaampi ja selkeämpi, kuin vuosi kymmeniin. Tulevaisuus tuntuu hyvälle ja luotettavalle. Elämä menee nyt eteenpäin ja menneisyys on puitu juurta jaksaen.. Sen varjossa en enää elä ja kenenkään sanat tai teot eivät sotke mun päätä enää. Nyt eteenpäin selkeällä mielellä ja soturin tarmolla.
Tähän loppuun haluan kertoa teille ilo uutisen. Minä sain sen opiskelupaikan!!!!!!
Eläkelaitos Elo tukee minun opiskeluani ja opiskelen juuri minulle sopivilla keinoilla.
Kotona on täysi tuki ja turva opiskelu tielle.
Psykoterapia jatkuu ja on tukemassa minua/meitä.
MINÄ HIHKUN ONNESTA!!
- Zeni -
