Viikon "muuttuja" ilmiöt
Varattiin sukuristeily kuukausia sitten nyt tulevalle v.lopulle ja nyt peruin sen, koska asiat ei mene niinkuin strömsössä. Kuntoutustukeni on käsittelyssä joten ei kilise tili ei. Lapsille se olisi ollut ylläri extempore reissu. Otolla on työporukan laivareissu nyt viikonloppuna. Aikuisenakin voi tuntea epäreilu fiilistä.. ja pientä kiukkua. Niinku et WTF? MP-messuille olin myös menossa, mutta peruin sen tämän risteilyn vuoksi. WHAAAT? Nyt on jo uusi positiivinen asenne kaikkeen ja vietetään lasten kanssa ringette/jääkiekko viikonloppu nukutaan siskonpedissä ja syleskellään kattoon. Vanhoja opittuja tunnereagtioita hyppää pintaan, kun jokin ei onnistu. Salikin oli varattu yksi päivä, kun sinne yritin työntyä? Olin katsonut varauskalenterin tyhjäksi, mutta tunti siel oli menossa. Venyttelin sitten 45 min treenin sijasta kotona . Hyvää se vain teki 💛 Reagoin aluksi ärtyneesti pettymyksiin ja tunnen itseni niinä hetkinä Aku Ankaksi. Piru toisella olkapäällä raivoaa ja tökkii hiilihangolla, enkeli toisella olkapäällä kuiskailee vienolla äänellä minulle lempeästi ja rakastettavasti "ei hätää kaikki järjestyy". Keskiviikkona minulla oli työneuvottelu mehiläisessä, siihen osallistui lääkärini, työterveyshoitaja ja esimies. Ajattelin , että se on ihan perus palaveri tsekataan tilanne missä mennään. Minut irtisanottin ja en reagoinut mitenkään siellä.. ei noussut mitään tunnetta? Hetki siinä meni, kun ymmärsin mitä kaikkea se tarkoittaa ja mitä muuttuu.. Käyntini mehiläisessä loppuu ja minut siirretään perusterveyden huoltoon? Tai johonki? Joku muu vastaa minun lääkityksestä ja hyvinvoinnista.. sehän tulee olemaan aluksi arpapeliä kenelle päädyn. Muuttuvat tekijät vaikuttavat aluksi ärsyttäviltä, ennenkuin niihin sopeutuu. Nyt toivoisin kultalusikkaa perseeseen ja rahapuuta kasvamaan tuonne takapihalle, jotta voisin itse kustantaa mehiläisessä käyntini. Olen ollut osaavissa käsissä ja minusta on huolehdittu todella hyvin. Psyykkiset sairaudet, niitä ei hoideta hetkessä, siihen tarvitaan todellakin aikaa ja hyväksyntää itseltä/läheisiltä. Kärsivällisyyttä. Oppia ikä kaikki ja lehmän hermoja kasvatellessa.
Miten alkoi toipumis prosessini
2017 Elokuussa jäin sairaslomalle, silloin diagnoosi oli sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Sain unta syventävää ja mieltä tasaavan lääkityksen. Olen aina ollut vähän lääkevastainen hyvä, että buranaa edes otin. Mielummin käytin aina luonnon tuotteita ja söin suurinpiirtein ruohoa, johonkin särkyyn.haha. Olen nähnyt läheltä mitä jotku mielialalääkkeet tekevät ja väärinkäytön. Otin pilleri purkin keittiön pöydälle, istuin tovin ja tuijotin purkkia kyyneleet silmissä. Tähänkö on nyt tultu? Otto tuli keittiöön katsomaan mitä teen, otti purkin käteensä ja aukaisi sen. Ojenti pinkit pillerit minulle, otin ne käteeni ja puristin nyrkin yhteen ja purskahdin itkuun. Tappelin omia periaatteita vastaan ja pelotti tämä tuntematon lääketie. Otto laittoi lasiin vettä, minä nousin ylös ja nojasin tiskiallasta vasten Otto ei puhunut mitään koko tämän pilleri episodin aikana. Kietoi kädet mun ympärille, minä sain heitettyä pillerit huiviin ja vettä perään.. totesin "Olipahan rankkaa". Lähdettiin 22.00 nukkumaan ja Otto tuli katsomaan seuraavana päivänä 13.00 et ollaanko sitä hengissä. Nukuin koko ihanan pitkän yön, kuukausien unettomuuden jälkeen unta riitti💜 Minulla meni pitkään (monta kuukautta ) ennenkuin hyväksyin, että olen sairaslomalla ja nyt saan OLLA. Nukuin päiväunia ja aamu unia, yö unet oli 12-13 tuntisia. Lääkkeet pysäytti hieman aivomyrskyä ja sain nukuttua, mutta sivuvaikutuksena sain aamupökkerön aivan kuin darrassa olisi joka aamu, kun heräät. En voinut sopia aamumenoja tai jos sovin, niin pari tuntia aikasemmin piti herätä, että "darrasta" selviää. Silmien takana oli jäätävä lääkepöhnä väsymys.
Tunteiden hallinta oli kuitenkin haastavaa, olin itkuinen edelleen ja alakuloinen. Masentunut Jenny💚
Painajaiset ovat aina seuranneet minua, niissä taistelen jotain vastaan tai juoksen pelastuakseni joltain. Unien soturi! Unetkin kertovat elämän tilanteesta ja miten asiat ovat hallinnassa. Meikäläinen taisteli yöt ja päivät, pisti jengiä matalaksi unissa ja päivällä otin itse henkisiä takaiskuja vastaan. Tasapaino😅
Huomaan, kun tätä kirjoitan että olen kyllä ollut aivosumussa noina aikoina. Koittakaa pysyä kärryillä.
Asuntokin alkoi ahdistamaan, se ei tuntunut hyvälle. Olin liian korkealla tai jotenkin niin sen koin.. Halusin saada maata jalkojeni alle. Kerrostalossa ei ollut hyvä olla ja siellä oli inhottavia muistoja ja ei tuntunut kodilta. Muutosta kaipasin tai me kaivattiin, joten ryhdyimme etsimään asuntoja. Ravasin Jyväskylässä mehiläisessä lääkärillä ja psykiatrilla kerta viikkoon. Itkin uuvuttavaa oloa ja muistoja alkoi nousemaan pintaan. Sekava olotila tervetuloa, ahdistus ja hirviömäinen olo. Peilistä katsoi vuosituhannen rölli omasta mielestäni, mieli kun on maassa niin oma kuva muuttuu täysin. Minun masennukseni ei vedä minua aivan lamaantuneeksi. Olen käynyt PT koulutukseni aikana ravinto valmennusta ja takaraivossa on aina ollut joku pieni tieto taito miten ihmisen elimistö toimii ja mitä ravintoa se tarvitsee toimiakseen. Minulla ei ollut ongelmia painon nousun kanssa, niinkuin monesti käy, että paino nousee kun aloittaa jonkun lääkityksen. Puhdasta ravintorikasta ravintoa naamariin ja vettä 💙 Herkuttelen suklaalla tai syön koko levyn kerralla, ni ei hetkeen tee mieli makeaa. Liikunta on toinen mikä ei ole jäänyt minulta kokonaan pois vaikka masennus olisi päällä. MUTTA maltilla liikkuen ei rangaistaen omaa kroppaa. Sitä tein joskus ennen mitään diagnooseja.. Juoksin veren maku suussa ja kroppaa poltti, silti jatkoin matkaa. Juoksin ongelmia pakoon ja siirsin henkisen kivun fyysiseksi. Tiedostin jollain tasolla kyllä mitä teen ja osasin sitten lopettaa sen älöilyn nopeasti. Kuuntele kehoa se on sinun temppeli 💛 Maltillla💛
Iso siskoni kanssa käytiin lenkeillä ja metsässä rämpimässä. Keskusteltiin paljon syvällisistä asioista ja sain ymmärrystä häneltä. Ystäväni Arja soitti minulle, kun oli marjastamaan lähdössä, että lähdenkö mukaan. Oli minulle helpompi ettei sovittu etukäteen mitään vaan soitto ja kysyy.. Poimin marjoja ja vuodatin kyyneleitä. Mitä sinulle kuuluu? lähdetkö mukaan? kuuntelen sinua? Ne on tärkeät lauseet, mitkä rikkinäinen mieli tarvitsee.
Mökkillä käytiin Oton kanssa paljon, se on meille molemmille todella rakas paikka 💚 Luonnossa liikkuminen ja oikeanlainen hengittäminen ovat suuri apu mustalle mielelle. Minulla on tieto ravinnosta, liikunnasta, meditaatiosta ja ymmärrän hieman henkistä maailmaa. Päässäni myrsky ei kokonaan laantunut, vaikka rauhoitettua sitä sain.
Sekavaa aikaa ja onnellisia hetkiä. Lapsi viikoilla tsemppasin ihan älyttömästi ja opettelin pyytämään Otolta apua ihan perus juttuihin. Olen tehnyt ja hoitanaut kaikki itse, eli avun pyytäminen kotiaskareisiin oli vaikeaa. Osaan nyt pyytää apua ja sanoa, että hoidatko tänään pyykit. vink vink.. imuri muuten löytyy siivouskaapista ja hierontaöljy peillikaapista.
Lopullisen diagnoosin sain marraskuussa ja helpotus oli valtava. Psykiatri kirjoitti reseptin ja sain uuden lääkkeen vanhan lääkkeen rinnalle. Aivomyrsky saatiin taantumaan ja kaksisuuntainen hallintaan.
Traumoja nämä lääkkeet eivät poista ne pitää vain käydä lävitse ja päästää irti. Siihen auttaa psykoterapia ja minä sain kaikki "ainekset" siihen että voin hakeutua psykoterapiaan. Pääsin myös kuntoutukseen, jossa olen ollut nyt jo kaksi kertaa viikko kertanaan. Vertaistukea 💚
Asuntoja etsittiin ja löydettiin ihana lämmin koti järvenrannalta rivarinpääty ja metsä takapihalla. Joulukuun alussa muutettiin onnen kotiin. Lapsilla on omat huoneet ja meillä makkari olkkarissa.
Toipuminen jatkuu kodissa, missä hengitys tasaantui. Psykoterapian etsiminen alkoi ja voi herranjestas se on prosessi.. Laitoin monelle kymmenelle henkilölle viestiä, että etsin
kognitiivista psykoterapiaa ja olisiko sinulla aikoja? 3-5 henkilöllä kannattaa käydä haistelemassa, et natsaako kemiat. Minä kävin kahdella ja kolmas oli super ihana tyyli lyyli, hieman outo tänttärä täti💛 Meillä kemiat toimii. Kahdella ensinmäisellä, kun kävin niin etsin piilokameraa sohvan alta?? Eli ei ihan natsannut. Joulukuussa aloitin etsinnät ja maaliskuun lopulla pääsin aloittamaan psykoterapian. Vaatii työtä ja motivaatiota itseltä, minulta ne löytyi koska halusin lisää apua ja opetella ymmärtämään itseäni. Eka kuntoutumis jakso oli maaliskuussa, rankkasetti ja antoisa. Meitä oli yhdeksän "hullua" samassa huoneessa.. hahah. Saatiin toisistamme vertaistukea ja uusia ystäviä. Kerron lissää kun kolmas jakso on kohilla maaliskuussa. Että mitä tämä kuntoutumisjakso sisältää ja mitä se käytännössä on.
Sain ensinmäisen kunnon paniikkiahdistuksen, kun oltiin muutettu. Laukaisevana tekijänä oli Oton extempore reissu, ei tullut yöksi kotiin ja ei ilmoittanut mitään. Se riitti tähän hepuliin.. Aamulla heräsin ja oli tyhjä tunne vatsassa, että missä on ja mitä on tapahtunut?? Laitoin viestin ja vastaus "elossa ollaan". Sai mut raivoon! Teki mieli hajoittaa jotain, oloni paheni nopeasti ja kouristelin. Aivoissa meni jokin ahdistus paniikki nappula päälle. Hakkasin päätä seinään ja hakkasin nyrkkiä lattiaan. ( Itsensä vahingoittaminen on tapa lievittää ahdistusta, tiedän sen nyt! miksi näin olen tehnyt ) Karjuin oksettavaa oloa ja hengitys oli pinnallista. Itkin ja huusin.. räkää joka röörissä. Tunsin kuolevani siihen paikkaan. Sain puhelimen kouraan ja soitettua Otolle.. huusin ja tottakai Otto huutaa takaisin, kun ei tiennyt mikä on? Kuuli mun hengityksen ja aivan sekopäisen olotilan.. Otto alkoi puhumaan rauhallisella äänellä ja " hengitä, rauhoitu" Makasin sikiö asennossa lattialla ja heijasin itseäni. Minut oli hylätty ja yksin jätetty!! Otto ei ymmärtäyt ja minä en ymmärtänyt aivan täysin tuolloin miksi reagoin niin? Nyt ymmärrämme. Hylätyksi tulemisen pelko on pahin mitä minulla on. Puhumalla ja uusien tapojen opettelulla tämäkin trauma on hoidettavissa. Otto lähti laivalle ja mä kirjoitan tätä, eikä ahdista 💚 Ihanaa.
Vajonnut aikoinaan niin syvälle mustaan pilveen, että ajatukseni muuttuivat hyvin synkiksi ja ajattelin pyyhkäiseväni itseni pois tältä planeetalta. En meinannut löytää hyvää mistään. Kaikki oli paskaa ja ankeaa. Aina lapsettomilla viikoilla ajatukset meni alaspäin ja synkkyyteen, kun ei ollut "syytä" pyörittää arkea. Ajatuksia tulee ja ajatuksia menee, mitään itselleni en tee. Masennus ei ole leikin asia se on otettava jokaisen kohdalla vakavasti ja löydettävä ne omat mieluisat valo pilkut sinne arkeen.
Traumaperäisiä kohtauksia minulla on enimmäkseen ollut ja niihin saan terapiassa apua. Hepulit vievät fyysisesti voimia, lihakset kouristelee ja hengitys on mitä on, hikoilee ja koko kroppa kuumenee. Suu kuivuu, sydän hakkaa, niskaa punottaa ja katse harhailee. Paniikkiin olen mennyt esim. kaupassa, täydessä kirkossa ja lasten koulujuhlissa.. varsinkin jos yksin olen ollut. Paras lääke näihin on opetella pysäyttämään ajatuksen juoksu ja keskittyä yhteen asiaan, vaikka laskemiseen. Minä nappaan Otolta saamaan kaulakoruun kiinni ja hiplaan korua, kun ahdistaa.. se vähän rauhoittaa, kun olen muualla kuin kotona. Kotona jos hepuli meinaa yltyä, pyydän Ottoa halaaman minua💕 Joskus en ole saanut sanottua mitään ja mut on löydetty lattialta sikiö asennosta itkemästä. Itkeminen helpottaa ja puhdistaa solut kuonasta💚 Kitaran soittaminen on minulle yksi HUUSSHAA tekijä ja musiikin kuuntelu. Tanssiminen ja luonnossa pyöriminen 💚 Minulla on "työkaluja" millä pystyn väistelemään mustia hetkiä. "Turhan" itkemmisen olen opetellut pysäyttämään. En tirskahtele enää niin herkästi..
Lapsille ollaan puhuttu avoimesti, mitä nämä mielen oikut ovat. Lapsilla on korvat ja aistit herkillä, ei heiltä kannata salata asioita mitkä kuuluvat elämään. Päinvastoin, auttaa lapsia kasvamaan tähän maailmaan, kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Empatiakyky ja puhumisen taito tunteista kehittyy. Meillä puhutaan ja tunnetaan tunteita, ilot ja surut. Lapsien eteen kaikki olen tehnyt ja teen/teemme, jotta heillä on mahdollisen turvallinen olo ja turvattu koulutie. Harrastaa ovat saaneet vauvoista asti ja hyvin vaatimattomia ovat. Poikani vetää serkkunsa yli 10 vuotta vanhalla pelikassilla ja ei kuulema tarvitse uutta, kun kamat pysyvät viellä kassin sisällä. Tietää, että raha ei kasva puussa ja eivät odota kuuta taivaalta. Äitinä tunnen suurta onnistumista ja heittäytymistä lasten arkeen💕 Lahjakkaita koulussa ja symppis tyyppejä molemmat. RAKASTAN 💕
Yhdessä ollaan opeteltu elämään tasapainoista arkea ja kyllä välillä otetaan ilo irti ja tanssilattialla koreasti liikutaan ja kuohuvaa kilistellään. Kaiken tämän sekaboltsi meiningin keskellä meidän välit ovat lähentyeet ja luottamus kasvanut tähän meidän yhteiseen arkeen. Ei ole itsestäänselvyys, että Otto on rinnallani pysynyt tai minä olen Oton rinnalla pysynyt. Me ollaan tehty töitä meidän rakkauden eteen 💕
Psykoterapiasta saan aina tästä kyseisestä kirjasta luettavaa kotia, muutama tulostettu sivu "kotiläksyksi". Yhdessä opiskellaan ja tutustutaan ns. taudin kuvaan. Omaisilla on oikeus omiin tunteisiin ja niitä täytyy myös tukea. Otto on ollut mukana kuntoutmisjaksolla yhden päivän, missä sai vertaistukea toisilta sairastuneiden läheisiltä. Luoja mä rakastan mun tyyppiä💚
Minusta tulee päivä päivältä ehyempi ja viisaampi itseni suhteen 💚 Päivä kerrallaan 💚 nautitaan pienistä asioista 💚 ihastellaan luonnon aikaansaannoksia 💚 annetaan rakkautta 💚 vastaanotetaan rakkautta 💚 ollaan ihmeitä jokainen 💚 Hymyillään itsellemme 💚 hymyillään toisillemme 💚
 |
| Metsän keijukainen 💚 |
-Zeni-
