En hylkää itseäni: tammikuuta 2019

Mitä voi tapahtua, kun alat kirjoittamaan. Riisut itsesi henkisesti alasti ja olet rehellisesti avoimesti se kuka olet. Kaikenmaailman kirjoitukset aiheuttaa mielipiteitä hyvässa niinkuin huonossakin valossa. Itselleni tuli fiilis, että lopetan kirjoittamisen. Hetkellisesti tipuin kuiluun ja sorruin ajattelemaan synkkiä ja toisten mielipiteitä. "Ihansama mitä teen niin kaikki menee päin persettä". Niin on liian monta kertaa käynyt minusta riippumattomista syistä. Nousin maasta ylös ja päätin, että minulle ei enää kukaan muu pue vaatteita päälle kuin minä itse. PISTE! Kaksisuuntainen mielialahäiriö pääsi keinuun ja testiin, että hyppääkö se sieltä kunnolla esille ja vie minut mustaan pilveen. Keinulla tarkoitan, että heiluin hyvän ja pahan välillä "Cheekin keinu biisi" kannattaa kuunnella. Kuvaan mustalla pilvellä masennusta. " Musta pilvi nielaisee sinut, heittelee ja pyörittelee sinua sisällään pimeässä, näet vai mustaa ja tunnet synkkyyttä. Rintaasi painaa, kuin joku seisoisi sen päällä. Etsit valoa yksin pimeässä, sielusi karjuu ja itkee verta. Kukaan ei näe, kukaan ei kuule. Rauhoitu, hengitä ja valoa on taas näkyvissä". Kun sisin on rikki, niin eihän sitä kukaan näe, eikä kuule. Selvisin tästä "testistä" ja jatkan kirjoittamista💚

Tarina "yrittämisestä" minun työ maailmasta

Helsinkiin muutin 18 vuotiaana ja laitoin hakemuksia kouluihin menemään.. ei heti natsannut.. Olin välillä rakennustyömailla tekemässä laminaattilattioita ja listottelin, jotta sai vähän taskurahaa. Promohommia ja jotain siivouskeikkoja..
Sain tuttujen kautta työpaikan Malmin karkkipussista ja samoihin aikoihin pääsin kouluun Espoon Etsoon. Kerkesin sisäistää karkkipussin hommat, ennenkuin lähihoitajan opiskelut alkoi ja näin yhdistin työt ja opiskelun. Asuttiin Helsingin Mannerheimintiellä ja siitä kuljin aamuisin Espooseen kouluun ja sieltä illaksi Malmille karkkeja myymään. Vuoden verran kerkesin tuota kuviota tekemään ja muistan miten välillä se hieman uuvutti. Raskaaksi puff pamahdin ja jatkoin tuota kuviota viel puol vuotta ja seinä tuli vastaan. Minulla ei ollut aamupahoinvointia vaan 24/7 oksensin 💙 Keskeytin opiskelut ja jäin sairaslomalle työstä. 2004 syntyi pellavapäinen poika💚 Olin ajatellut jatkavani, kun aika on siihen kypsä. Karkkipussi meni äitiyslomalla konkkaan ja me muutettiin kangasniemelle pojan ollessa kahden vanha. Raskaaksi puff pamahdin taas ja olin kesän caddiemasterina.. Pahoinvointi kortti 24/7 oli sen 9kk käytössä ja olin hehkeä myyjätär pienssä kioskissa, välillä juoksin kuistille oksentamaan ja taas jatkoin myymistä hymyssä suin.. Ulkohuussi löytyi mökin takaa❤ 2007 lokakuussa syntyi pellavapäinen tyttö💜

Kodinhoitotuki loppui ja töitä aloin etsimään. Alkoon pääsin kesätöihin ja tykkäsin ihan sikana olla siellä töissä. Sopimustani aina jatkettiin ja tunnit vain väheni, sillähän ei leiville päästy. Koulunkäynti avustajana olin yhden lukukauden TE-toimiston kautta.. Hyvä puoli siinä oli, että lapsuudenystävä oli töissä samaisessa paikassa ja lapset tykkäsivät minusta. Body fitness harrastukseni myötä innostuin käymään personal trainer koulutuksen Fitfarmilla. Yrityksen pistin pystyyn vuonna 2013 ja tein toiminimellä pt.n hommia, promohommia, tarjoilijan ja baarimikon hommat. Tehtaallakin olin töissä siivoojana "siistijä". Uimakouluja pidin kesäisin vuodesta 2009-2017 (pari vuotta jäi välistä) kuntonyrkkeily ohjaajan paperitkin löytyy. Kaikkee on tullu tehtyä ja opeteltua paineista huolimatta. Oppimisvaikeudet ja uudet kuviot ovat stressaavia tekijöitä, töitä olen tehnyt ja periksi en ole antanut. Mutta oma polku on ollut hieman hakusessa ja muuttuvia tekijöitä ilmaantui aina jostain..

Ongelmat parisuhteessa, se hirvee yrittäminen ja suorittaminen kaikessa. Miten pärjätään ja kyllä tää tästä, yhdessä selvitään ja voi helvata. Menneisyyen tunnelukot alkoi nostaa päätään ja minulle tuli vahva fiilis, että minä en halua tämmöistä elämää joka keinuu kokoajan ja vähänväliä joutuu myrskyn silmään ja tunsin olevani yksin. Erottiin 2014 lokakuussa melkein 13 vuotta kestäneestä suhteesta ja siihen mahtuu ❤💙 tunteita jos monenmoista. Hävitin itseni sinne Äidin ja avopuolison roolin taakse.

Muutin rivariin, lapset olivat viikko ja viikko systeemillä ja ovat edelleen. Ero oli mitä oli ja meni miten meni, mutta yksin sen tein 💚 Loppujen lopuksi näin vuosien jälkeen voi sanoa, että hyvä me ja loistavasti hoidettu lasten kannalta kaikki systeemit. Lapsilla on kaksi rakastavaa kotia ja tuplasti rakastavia aikuisia ympärillä💕

Pääsin hyvin jaloilleni ja taloudellinen tilanne oli hyvä. Tein yrityksen kautta paljon erinäisiä töitä. Tilanne muuttui äkisti, oli paljon yritykseen liittyviä menoja ja laskutin ihmisiä, mutta eräpäivät eivät "täsmänneet" omien menojen kanssa silloin kuin olisi pitänyt. Oravanpyörä syntyi hetkessä ja kusessa oltiin jippii ja hurraa😅 Olin kelaan ja sossuun yhteydessä, mutta yritys on aina yritys ja apuja ei herunut. Minulla alkoi vaihtoehdot loppumaan, että mistä kysyä neuvoja ja mitä pitää tehdä? Mut jotenki pyöritin sitä ovaranpyörää ja piilotin kaikki ahdistukseni syvälle ja sitä oli paljon. Muistan kun iltaisin haukoin henkeä ja en saanut haukoitusta tulemaan. Selityksen keksin sille, et hapen puute.

Uusi parisuhde eli Otto tuli kuviohin 2015 maaliskuussa (tämän rakkaustarinan kerron myöhemmin). Ihastus taisi hieman pelastaa aivojani, että en kokoajan mieti miten selviän. Kyllä olin välillä ihmeissäni omasta olostani, että mitä tämä on?? Perhosia mahassa ja joku piru kuitenkin kurkussa kiinni.

Kesällä 2015 alkoi body fitness kisoihin valmistautuminen ja se oli minun mielestä time out aikaa. Oli selvät rutiinit ja paperilla luki milloin ja mitä pitää syödä, tuli selkeät rytmit arkeen. Treenasin ja tein monta eri työtä, lapset ja uusi parisuhde 💚 Paljon tunteita ja ajatuksia. Body fitness "urastani" kirjoitan ihan oman textin! Mutta noista kisoista SM 4 ja millä voimilla, miten? Jos johonkin lähden teen sen täysillä loppuun asti 💛 Periksiantamaton! Kilpailuhenkinen. Pahat olot oli siel sisällä jossain piilossa ja kisojen aikaan pysty nekin unohtaa.. Olin tikittävä aikapommi. Salilla tyhjeni pää siinä oli yksi hidaste myös, etten räjähtänyt... Raivoisa HULK😅 paras lempinimi ikinä mitä mulla on ollut. Kilttiä herttaista tyttöä ei kannata ärsyttää.. muuttuu pian vihreäksi ja raivaa tiensä.. =) hahah

Yritykseni pistin pöytälaatikkoon lokakuun loppupuolella. Töitä ei ollut tasaseen tahtiin ja ei vaan mistään tullut enää mitään. Marssin kelaan ja karenssi sieltä napsahti, he passitti mut sossuun ja ovi napsahti nenän edestä kiinni. Sossusta en saanut apuja, kun tilillä näkyi ottamani laina rästeihin, etten joudu pahempaan kierteeseen ja sponsori rahat! Oma vika.. en ymmärtänyt ja hätä oli💚 Olin pennitön tai itseasiassa, kun sossusta lähdin löysin autoni (isältä lainassa) lattialta 25cnt otin ne käteeni ja heitin sossun pihaan huusin "köyhät kyykkyyn" nauratti ja vitutti!!. olin ihan väsynyt... pääsin kotiin itkin hysteerisesti ja huusin pahaa oloa.. yökin. Oisin tarvinnut jo silloin keskustelu apua tai jotain, mutta sitä ei tarjottu. Onneksi oli pari läheistä tyyppiä keille sain puhuttua. Otolle en mitään puhunut, koska en halunnut hyvän olon häviävän kun olen hänen seurassa.. Otto oli henkilö kenen seurassa unohdin kaikki pahat. Nousin sieltä lattialta ylös pyyhin kyyneleet ja ajattelin, että kyllä tästä taas selvitään. Tyhjensin mun vaatekaapin ja möin vaatteitani, että sain rahaa.💙 Etsin töitä.. en muista tuosta ajasta ihan kaikkea.. Päätin, että muutan muualle ei ole vaihtoehtoja ja Otto lähtee mukaan jos haluaa.

Irtisanottiin asuntomme ja minä olin saanut vakituisen työpaikan Helsingin lentokentältä ja asuntokin oltiin katsottu läheltä. Kaikki oli TSEK! Olin jotunut siihen tilanteeseen, että minusta tulisi v.loppu äiti. Lapset tiesi tilanteen ja minä en voinut Kangasniemellä asua rahattomana.. Oisinhan voinut aina lasten isälle kertoa, että mihin roskikseen voi lapset tuoda viikoksi äidin luo.. hahah! Minut tuomittiin ihmiset puhui pahaa selkäni takana ja minä olin, että astukaa saappaisiini niin saat itse kokea miltä tuntuu olla minä! PERK! Hylkään lapseni! HUH HUH!! Pari viikkoa oltiin asunnotta molemmat ja kohta olisi muutto edessä. LUOJAN KIITOS sain puhelun💕 Tulisitko jyväskylään töihin? TULEN oli vastaukseni💛 Peruttiin stadiin muutto ja se hetki, kun sain lapsille kertoa että ei tarvitse muuttaa ja meidän "erota" oli maailman paras tunne. Kaikilta tippui kivet sydämmiltä ja voi luoja miten mä rakastan mun lapsia💕 Löydettiin isompi asunto Kangasniemeltä ja minä aloitin työt Jyväskylässä!

Aloitin työt ja ihan minun juttu se olikin. Lisäravinteita, urheiluvaatteita ja sai pyörittää koko hela hoitoa💚 Palkka tuli ajoillaan ja säännöllisesti! Suurin osa meni sinne oravanpyörään, et käteen jäi just ja just ruokaan rahaa. Mutta se riitti minulle! Uusioperheessä alkoi tulla omat haasteensa.. Hoidin omat ja lasteni kaikki menot omistani. Oli Oton lusikka, lasten ja minun yhteinen lusikka. Haasteita lisää... miten pyöritetään yhteistä arkea? Teki välillä mieli heittää lusikat nurkkaan. Mutta siinä Oton kainalossa oli turvallista ja lämmin. Tämä oli oppitunti meille molemmille. PUHUKAA!!

Jyväskylän työpaikan viereen tuli hirveän iso remotti ja asiakkaat kaikkosivat, työnteko alkoi olla sitä luokkaa, että odotin vain milloin seuraava asiakas tulee. Tilanne muuttui, niin että alkoi pyörimään huhuja, että liike lopetaan? Aivoissani napsahti paniikki nappula päälle " Joko taas työ menee alta, rahaa ei tuu mistään ja jodun myymään vaatteeni!!" HÄTÄ tuli! Tuli vahvistus siitä että liike lopetetaan, minä aloin voimaan huonosti ja menetin yö unia.. itkin ja pelkäsin.. en jaksanut viedä loppuun asti töitäni liikkeessä mikä sitten meni kiinni. Jouduin jäämään sairaslomalle. Työuupumus nimikkeellä.. oli ehkä väärä diagnoosi? En tiedä.. Mutta palkkaa ja sairaspäivärahaa ei tuolla nimikkeellä tullut! Olin taas rahaton. Olen nauranut näille jutuille jo monesti ja jo tuolloin itkin ja nauroin, että kuinka monta kertaa minua pitää lapiolla päähän lyödä, että tipun? MONTA! Välillä toivoin et kipu olisi fyysistä eikä henkistä....

Selvisin tuosta sitten jotenkin.. Pääsin työttömyyspäivä rahoille ja täyttelin työhakemuslappuja. Tein joitan promokeikkoja ja yritin kovasti pärjätä. Henkisesti olin jo rikki, mutta en kuunnellut itseäni. Koska elämässähän pitää töitä tehdä, jotta selviää?? Jossain vaiheessa kävin lääkärissä kun lopetin nukkumisen ja itkin paljon. Lääkäri kysyi "tarvitsetko masennus lääkkeitä?" Hermostuin hieman!! Et mitä vitt.. aika hepposasti niitä jakelette?? En ottanut masennuslääkkeitä sain vahvaa melatoniinia ja pyysin saada keskusteluapua!! Aloitin käymään Kangasniemen mielenterveystoimistossa höpöttämässä ja iltaisin popsin melatoniinia. ( ei mittään apua ). Tein kaikki miten kuuluu tehdä, jotta uni tulee. Pimeä huone, ei kännyköitä tuntiin ennen nukkumaan menoa, söin unta parantavia hedelmiä, meditoin ja venyttelin!! Hoin HUUSSHAAA ja pyörittelin korvia. Se muuten auttaa jos pinna meinaa palaan😏 Sitä käyttää meillä kaikki. Mielenterveys täti, kutsuin häntä mun KUKKUU tohtoriksi.. siellä puhuminen helpotti hieman oloa 💙 Mutta pääni sisällä oli silti MYRSKY, mikä ei laantunut.

Pääsin Kangasniemelle töihin tuttavani kautta. Tein kolme päivää alkuviikosta töitä ja ihan ekana päivänä ihmettelin, että mitä hittoo tulin nuhaan? En sairasta näitä tauteja ollenkaan. Olin pari viikkoa töissä ja aina alku viikon kipeänä ja loppuviikon parantelin. Kuntoni romahti totaallisesti en jaksanut kävellä rapppusia ylös ja itkin Otolle et nyt on joku pahasti vialla mun elimistössä. Menin lääkäriin, olin altistunut ja pahasti allergisoitunut pölylle?? Pölyallerginen. No en sitten kuollutkaan ja lopetin työt, koska en voinut jatkaa. Elämä jatkuu ja uutta lapiota odotellessa, mikä sieltä nurkan takaa tulee 😅

Tuli työpaikka hakemus Jyväskylän XXl.lään ja hain sinne 2017 maaliskuussa oli haastattelut, pääsin sisään ja jatko haastatteluihin. Jestas miten olin iloinen mutta samalla peloissani, että miten käy. Sain työpaikan!! JEE!! Aluksi oli paljon tunteja, kun liikettä rakennettiin aamusta iltaan ja palkkaa tuli. Helpotti taloudellisesti ja tykkäsin olla töissä. Tuntui, että kyllä tää taas tästä. Alkoi töissä "tasaantua" arki.. Minulla oli välillä aamuvuoroja ja iltavuoroja peräkkäin, en kerennyt palautua ja kuormitusta oli vuosien takaa kertynyt. Minulla oli minimi tunnit (10) ja sillä en leiville päässyt. Oravanpyörä tervetuloa taas sinua jo odottelinkin 😓 Aloin olemaan ihan rikki ja itkin vain. Mutta kukaan ulkopuolinen ei sitä nähnyt. Osaan hymyillä vaikka sydäntä revitään sisältä kahtia. Tuli jyppiin työterveystarkastus ja siitä alkoi vyyhti purkautumaan. Jumantsuikka miten itkin vain siellä ja olin jollain asteella helpottunut. Varattiin lääkäriin aika.. lääkäri varasi psykiatrille ajan ja 2017 elokuussa jäin pitkälle sairaslomalle. Ravasin kerta viikkoon jollain tyypillä mehiläisessä ja tein testejä, et mikä minulla oikeasti on. Minua autettiin ja sain diagnoosin lopullisesti marraskuussa Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallissuhäiriö. Voitto potti!! Helpottonut olo, kun tiedät mikä on ja miten aloitetaan parantamaan särkynyttä mieltä💚 Opettelu on siinäkin ja siitä kerron seuraavassa "jaksossa" 💚 Kaiken tämänkin tarinan keskellä on paljon hyvää ja huumoria. Olen aina nähnyt jotain positiivista, kun matto vedetään jalkojen alta. En ehkä heti, mutta kun tilanne on rauhoittunut niin " kai näin sitten kuului käydä". Vastoinkäymiset on opeteltu kääntämään voitoksi. Nyt on minun uuden alku tämän "sairastumiseni" myötä 💚 Kaikella on tarkoitus ja oli onni, että pääsin XXL.ään töihin ja sitä kautta mehiläiseen💛 Lääkettä aivomyrskyyn ja nukkumiseen, ymmärryksen paniikki hepuleille ja ahdistukselle.

Olen jo mielyttänyt toisia tarpeeksi nyt teen kaikki asiat ja teot itseni vuoksi. Rakastan itseäni ja rakastan kirjoittaa, rakastan elämää ja rakkaus on niin siistiä, kun uskaltaa sen avoimesti näyttää. Olen rakkauden eteen tehnyt duunia, että rakkauteen voi luottaa ja elämä kyllä kantaa. Opetellut luottamaan ihmisiin ja puhumaan rahasta ilman häpeää 💚

Puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu puhu

RAKASTAKAA ANTAAMUKSELLA!
MAAILMAN PARASTA ON OLLA ÄITI KAHDELLE PALLEROLLE 💕