Blogini toinen kirjoitus

"Poistettu kirjoitus ja nyt uudelleen julkaistu..."



Ensinnäkin kiitos kaikille, ketkä olette lukeneet ja kommentoineet kirjoitustani. KIITOS💛 Sain kyllä niin vapauttavan tunteen, kun ekan textin julkaisin. Hyvä minä! Ihmisen mieli ei kestä loputtomiin kuormittumista vaikka ilon kautta elämässä etenisikin. Lapiosta jos saa tarpeeksi monta kertaa päähän, niin kyllä siitä vamma päähän jää. Kerron lapsuudestani ja teini ajoista taustoja.  "vahvat kokemukset, joissa omiin tarpeisiin ei ole lapsuudessa ja nuoruudessa vastattu, jäävät meihin haavoittuvuudeksi ".  tunnelukkoja

Oulussa asuttiin äitini ja pikkusiskoni kanssa. Meillä on 1vuosi ja 7kk ikäeroa ( siskoni on tarkka tästä ) Olemme olleet kuin kaksoset. Äitini painoi helvetisti töitä aamusta iltaan ja elettiin todella niukasti, rahaa oli juuri ja juuri ruokaan. Mummo vahti meitä välillä ja laittoi pöperöt pöytään. Vastuuta tuli otettua liian pienenä ja kannettua aikuisten huolia. 

Me reissattiin joka toinen viikonloppu isän luo Luusniemelle 5 tuntia bussissa. Iskä ei ole ollut kovin läheinen, kun oltiin lapsia hän oli etäinen.  En muista niistä käynneistä juurikaan mitään?? Tajusin sen vasta nyt tätä kirjoittaessani. Minulla on myös kaksi iso siskoa 💕 vanhin on kymmenen vuotta minua vanhempi ja keskimmäinen neljä. Vanhimmalla sisaruksella on eri isä, kuin meillä. Ei ole vaikuttanut tiiviisiin sisarus suhteisiin eri isät. Keskimmäinen siskoni jäi asumaan isän luo silloin kun me muutettiin pois ja vanhin asui jo omillaan. Isän luona asuva siskoni lähti opiskelemaan ja muutti omilleen, niin isä päätti/keksi että toisen meistä pienistä tytöistä on muutettava luusniemelle. Minut saatiin houkuteltua ja minun tehtäväkseni jäi kertoa tämä äidilleni!! 12 vuotiaana sain vastuun ja voi luoja miten mua oksetti ja pelotti. Kiltin tytön syndrooma, etten kenenkään mieltä pahoittaisi. Äitini on henkisesti vahvempi kuin isäni.. niin ajattelin. Äiti ja siskoni pärjää kyllä, vaikka minä muutan pois. Erotettiin kaksoset ja revittiin erilleen. Olisin toivonut, että joku aikuinen olisi tehnyt nämä isot ratkaisut. En minä!! pieni tyttö kenen piti päättää ketä loukata ja ketä mielistellä. 

 Muutin Luusniemelle ja palasin pieneen kyläkouluun. Luokkakaverini olivat yhden luokan ylempänä kuin minä. Munuais sairauteni ja sairaala kierteen takia jäin luokalleni. Kolmas luokka on käyty kahteen kertaan. Sain koiran ja maailman paras koira olikin Alisa💚 Se oli mun turva. Sen kaulassa monesti itkin ja ikävöin, oltiin tiimi. Isä oli viikot reissu hommissa ja minä asuin omakotitalossa koirani kanssa. Ihmetellä täytyy etten ole polttanut koko taloa, kun isoa leivin uunia itse lämmitin ja halkoja hakkasin. Koulun käynti oli yhtä tuskaa.. halusin oppia ja osata, mutta jossain oli vika?? En osannut pyytää apua kun en tiennyt mihin?? En vaan osannut matikkaa ja muita perkeleen aineita. Musiikki ja liikunta olikin sitten kympin luokkaa eli luova persoona. Ei kukaan kysellyt hirveemmin läksyistä ja huonoista numeroista sai huutoa. Naapurissa kävin välillä syömässä... iskä oli järjestellyt. Naapurin emäntä oli kova ääninen ja huusi omalta pihaltaan, että syömään ja minä juoksin, sitten ruokapöytään. Kotona jääkaapissa oli monesti pikku pizzoja ja lihapiirakoita YÄK!! Einespaskaa... Naapurin emännästä kerron sitten joskus enemmän. Minun varaäiti💛 Iskä oli kyl COOL tyyppi ja on vielläkin, sen todella oudolla huumorilla 💚 Rakastan 💚 Anteeksi annettu💚 Lähennetty näin aikuisiällä💚

Ylä-asteelle siirryttiin ja muistan sen ekan päivän, kun bussista laskeudun alas. Mulla oli päällä mun iso siskon suuri punainen huppari ja sellaiset farkku lökäpöksyt ( perse ei kyl vilkannu ). Olin yksin ja kävelin luokkaan coolisti 😂 "et ei täs mitään". Sydän hakkas oikeesti tuhatta ja sataa. Kavereita ei mulla oikeen ollut seiska luokalla, jos oli niin ne oli moikka tyyppejä. Ystävää oisin kaivannu💙 Koulu meni päin persettä koko ylä-asteen:/ Opettajat huuti ja minä en ymmärtänyt oppiaineista mitään. Sain matematiikan kokeesta -4 ja opettaja nosti ensinmäisenä minun kokeeni ilmaan ja näytti sen koko luokalle "että näin huonoa numeroa ei tulisi kenenkään saada, tule Jenny hakemaan kokeesi" minä nousin ylös ja marssin hakemaan kokeeni tuijotin opettajaa silmiin ja kiitin kohteliaasti, mielessäni taisin vetää lättyyn ja tunsin suurta epäoikeudenmukaisuuta. Opettajat huutivat siitäkin, kun ei ollut vanhemman nimeä kokeissa. Aina sitä nimeä en heti siihen saanut, kun isä oli reissussa. Väärensin nimiä monesti ettei tarvitse kuunnella huutoa, sitten sain kuulla huutoa kun väärensin nimiä!! Ni kyllä sitä ihmisen lapsi oli sekaisin, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kotona huudetaan paskoista numeroista ja koulussa tunnet olevasi ala arvoinen oppilas. Edelleen musiikki ja liikunta oli minun vahvuuksia ja uskonto, koska uskonnon opettajalla oli sydän paikoillaan ja hän on ja on edelleen loistava opettaja 💙 kuunteli oppilaitaan ja sai meidät kiinnostumaan asioista 💜

Ensirakkaus ja voi luoja, että olinkin ihastunut! Vaja vuosi "styylattiin" ja sitten tuli uusi poika kuvioihin, jonka kanssa seurusteltiin kolme vuotta! Koko teini-iän olin parisuhteessa. Paljon tuli laiminlyöntejä tuossa suhteessa, henkisiä ja fyysisiä kolhuja. Pettämistä ja valheita. Paljon myös hyvää ja oppimisen arvoinen seurustelusuhde. Se siitä, niinkuin isäni aina sanoo. Seuraava aihe 😅

 Kasi luokalla muutin iso siskoni luokse asumaan, hänestä tuli minun ns. huoltaja. Vähän pimennossa jotkin asiat, mutta se on ymmärrettävää. Suoja mekanismi ja niin paljon tapahtumia ja tunteita, että ei sitä kaikkea voi muistaa. ONNEKSI! Äiti asui Oulussa ja pikkusisko oli muuttanut isän luokse. Iso siskoni yritti kaikkensa, jotta olisi hyvä ja turvallinen olla. Jossain vaiheessa pikkusiskoni muutti perässäni. Isosiskollamme oli oma elämä hän soitti äidille Ouluun " Nyt muutat tänne kangasniemelle ja piste!" Äiti muutti ja kävin ylä asteen loppuun äidin luota. 

Ysiluokan loppu puolella, kun haetaan lukioon ja ammattikouluihin. Niin mulla ei ollut mitään hajua mihin haen ja miten lappu täytetään?? Se vaan lätkästään sun eteen ja sinun pitäisi siinä iässä tietää mikä sinusta tulee isona. Olin niin ahdistunut, kun lappua täytin ja hyvä että ymmärsin mitä siinä kysytään. Osalla oli niin hallussa ja tieto mikä heistä tulee isona. Minä ruksasin kaikkea älytöntä, että en varmasti pääse edes haastatteluun. Yksi aine kuitenkin herätti ajatuksia nuorisotoimen ohjaaja. Varmaan sen takia, kun siskoni oli käynyt tuon koulun ja halusin seurata hänen jälkiään. Pääsin haastatteluun ja tykkäsin. Jäin varasijalle.. Postissa tuli hylätty kirje. Itkin ja huusin epäonnistumistani  äidille, että minua ei hyväksytä mihkään.. en osaa ja minusta ei ole mihkään. EN OSAA! En päässyt kouluun ja muutin 16 vuotiaana poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Vanhin siskoni järjesti ja auttoi minua etenemään, että pääsin Kangasniemen nuorisotimelle markkinatuella pitämään iltapäiväkerhoa. Ihanaa aikaa se oli ja meillä oli mahtava työ porukka💜 Sai työskennellä oman siskon kanssa. Vastuullinen työ.

ylä-asteella tuli myös päihteet kuvioihin todella rankalla kädellä.

Suojelusenkelit on ollu matkassa ja joku pulla suussa, etten ole tehnyt mitään aivan typerää ja satuttanut itseäni tai tukehtunut omaan oksennukseeni.

Yhteenvetona voisi sanoa että. Antakaa lapsen olla lapsi ja teinin teini. Liika vastuu kannettavaksi muusta kuin koulusta on liikaa kasvavalle nuorelle. Tukekaa ja kannatelkaa oppivaa nuorta ja jos voimavarat ei riitä, ei ole häpeä pyytää apua kodin ulkopuolelta💛

Rajat on rakkautta 💓 LUOTTAMUS

Olen isäni ja äitini kanssa keskustellut tästä kirjoituksesta. Tukevat ja kannustavat minua .. mennyttä ei voi paikata. Anteeksi voi antaa ja päästää vanhoista tunteiden kahleista IRTI! Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus💜

Tätä kirjoittaessani huomaan, että on monia tilanteita mitkä ovat "tuhonneet" herkkää mieltäni ja näin aikuisiällä niitä käsittelen ja hyväksyn. Ihania ja kauniita muistoja mahtuu reippaasti mukaan, mutta harvemmin ne jättää sieluun verta vuotavat arvet. 

Kiitos, kun olet matkassa mukana❤

Alisa
Ihmisen paras ystävä

 

Leikittiin
tapeltiin
sovittin
puollustettiin
lohdutetiin
keskusteltiin
oltiin
naurettiin

olet pikkusiskoni minulle tärkeä 💛

Sisarukset 💕