Tervetuloa blogiini!
Ihanaa, että olet nyt täällä lukemassa ja ihmettelemässä kirjoituksiani.
Tulen kirjoittelemaan herkästä mielestä ja mielen oikuista omin sanoin ja tuntein.
Välillä treenataan salilla ja kävellään metsissä. Huumoria viljellään ja nauraa rätkätetään. ELÄMÄÄ!!
Terapiaa mulle ja tarinaa sulle
Tuo viheliäinen "paisetauti", joka sotkee naamasi näppylöillä ja tekee naamastasi kivuliaan taistelutantereen.
Minun tarinani aknesta
Finnejä, paiseita ja mustapäitä ovat olleet iät ja ajat minussa. Elämäntilanteen mukaan iho ongelmat elää hyvässä sekä pahassa. Väillä siloposki ja välillä kuin haulikolla olisi ammuttu naamaan. ( Tämän lauseen olen joskus kuullut sanottavan kasvoistani )
Viime heinäkuussa poikani rippijuhlien jälkeen stressi minussa purkaantui ja ihoni siihen reagoi. Sain kuukaudessa ihoni rahoittumaan kosmetologilta ostetuilla Ella bache tuotteilla ja rauhoittamalla mieleni. Elokuussa sairastuin myyräkuumeeseen ja vastustuskyky hävisi kokonaan, pari tulehtunutta finniä oli kasvoissani ja soppa oli valmis. Tulehdus otti vallan ja levisi leukaperiin ja poskiin, siitä alkoi minun taisteluni aknea vastaan!
Vanhat rasvat eivät enää tehonneet, koska kyseessä on bakteeri peräinen tulehdus.. ihan pelkkä vedellä pesu ei tehoa eikä perusvoiteista ollut enää kuin käsirasvoiksi. Tarvittiin järeämpiä aseita.
Googletin ja kaivoin tietoa aknesta, testailin akneen tarkoitettuja voiteita ja söin ruokia mitkä auttavat tulehdukseen. Ruokavaliolla on iso vaikutus ihosi kuntoon ja veden juonnilla.
Kasvoni olivat todella kipeät ja voiteiden levittäminenkin koski. Aina ei peilistä katsonut kaunis nainen, vaan paiseiden peittämä punainen hirvitys. Onneksi masennus kausi oltiin selätetty, muuten olisin varmaan sahnnut pääni irti. Akne ei päässyt sekoittamaan itsetuntoani tuhoisasti.. Tottakai välillä se lannisti mieltä. Mutta olin päättänyt ottaa tämän asiana ja hoitaa naamani kuntoon.
Mielessä kävi lääkäristä hakea se antibiootti kuuri, mutta en halunnut. Oma bakteerikantani menee sekaisin ja kestää todella kauan ennenkuin antibiootti häviää elimistöstä. Päätin etsiä keinon taltuttaa akne eri konstein.
Näin kosmetologi ystäväni Hanna Viitasen face päivityksen ja otin häneen yhteyttä.
Plasmapen hoidolla apua akneen?? ( klikkaa linkkiä ja saat lisää tietoa hoidosta )
Rohkenin varata Hannalta ajan, kun olin ensiksi tiedustelut hoidosta enemmän. Syyskuussa menin Tampereelle "käristettäväksi". Hoidossa meni tunti aikaa ja olin kuin paahtimesta pompannut halloween ilmestys. Parantuminen alkoi pikkuhiljaa ja paiseet alkoivat hävitä.
Hanna on ammattilainen ja tekee työnsä suurella sydämellä." 💖
▪️Ennen jälkeen kuvissa 6 - viikkoa väliä.▪️
Aknehan ei hävinnyt kokonaan tällä hoidolla, vaan antoi hyvän alun parantumiselle. Hanna osasi suositella minulle pHformula ( klikkaa linkkiä ) hoitoja ja etsi minulle jyväskylästä tekijänkin kauneushoitola Maarit.
Nyt näitä kasvoja vasta säännöllisesti hoidetaankin 💚
Pesen kasvoni pHformula cleanse puhdistusaineella iltaisin ja aamuisin, apunani käytän silikoonista puhdistusharjaa, joka poistaa tehokkaasti meikin, lian, kuolleet iho solut ja saasteet mitä päivän aikana iholle on kertynyt. Nyt olen pari viikkoa puhdistusharjaa käyttänyt ja olen todella huomannut eron ihossani. Uusia tukkeutumia ihoon ei ole tullut ja harjassa on pieni moottori, joka takaa hellävaraisen puhdistuksen ja kevyen tunteen iholle 💛
Päivisin käytän todella kosteuttavaa kosteusvoidetta missä aurinkosuoja.
Iltaisin käytän A - vitamiini seeruumia.
Joulukuussa kävin ensimäisessä pinnoitushoidossa.
Käyn 2 -3 viikon välein pHformula hoidoissa ja ennen hoitoihin menoa aloitan käyttämään kolme päivää aikaisemmin pHformulan aktiiviseerumia, joka valmistelee ihoani pinnoitushoitoa varten.
Hoito ei minulla tunnu, kuin pienenä nipistelynä ja lämmön tunteena. Jokainen iho erillainen ja jokainen kokee asiat eritavoin. Hoito kestää sen 30 min ja iho on heti hehkeämpi ja eloisampi.
Ihon pinnoitukset
pHformulan innovatiivinen ihon pinnoitusmetodi perustuu ihoa uudistavan lääketieteen teknologiaan luoden kontrolloidut, kemialliset ihon pinnoituskonseptit.
Kontrolloitujen, kemiallisten pinnoituksien toiminta on täysin erilainen verrattuna perinteisiin kuorintahoitoihin. Kemialliset kuorinnat aiheuttavat usein ihon voimakasta hilseilyä, kun taas kontrolloidut pinnoitukset stimuloivat ja kiihdyttävät aktiivista solujen uusiutumista ihon eri kerroksista, ilman ihotraumaa ja pinnallista ärsytystä.
Ihon häiriötilat
Kehitetty dermatologiseksi ihon pinnoitusjärjestelmäksi, pHformula hoitaa menestyksekkäästi ihon häiriötiloja kuten ennenaikaista ikääntymistä, hyperpigmentaatiota, aknea ja kroonista punotusta. Khmaarit facebook sivut
5 x pHformula pinnoitushoitoa ja tulehdus sai kyytiä
Tulehdus ollaan saatu todella hyvin kuriin ja melkein kokonaan poistettua ihostani, näiden hoitojen avulla. Tulehdus (pari ihon sisäistä palloa ) kun on saatu kokonaan pois, niin isketään arpien kimppuun ja hoidetaan ihon sävy tasaisemmaksi. Olen niin onnellinen, että nämä hoidot ovat löytäneet luokseni ja olen saanut ammatti apua/tukea tähän akne taisteluun. Loistavaa palvelua suurella sydämellä ja tuloksia syntyy kerta toisensa jälkeen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Akne on todellakin vaiva ja toivottavasti jokainen löytää sen oman keinon taltuttaa se. Tässäkään asiassa et ole yksin ja älä jää tämän asian kanssa yksin. Apua on tarjolla tähänkin vaivaan.
Aurinkoista maaliskuuta 💛
Kun mainitset blogini tai nimeni saat 10% alennusta pHformula hoidoista kauneushoitola maaritista
Pistin sihteeri silmläsit päähäni ja nyt alan purkamaan koulun aloitus fiiliksiä ja miten mieli on pysynyt matkassa mukana.
hymyilevä minä
Elokuussa aloitin jyväskylän gradialla media-alan ja valokuvausilmaisun perustutkinnon. Viikon myöhässä hyppäsin koulun penkille kuin muut. Sairastin myyräkuumeen, joka romutti kuntoni täysin sängynpohjalle ja veti minut todella hunoon kuntoon. Selvittiin ilman sairaalahoitoa, lääkitystähän tähän tautiin ei ole, se pitää vain potea. YÄK! Minulla kun oli ensimmäinen kuumeeton päivä, niin Otolla nousi kuume ja sama tauti. Mökiltä saatiin ja nyt on molemmat immuuneja tälle taudille. Ensimmäinen koulu viikkoni alkoi ja lapset saapui äiti viikolle, Otto makasi kuumeessa. Toipilaana olin itsekkin vielä ja viikko meni kivasti, mutta jotenkin sumussa. Uusi koulu, uudet ihmiset, Otto vuoteessa, lapset, koti yms.. Kaikesta vastuu minulla.. Seuraavalla viikolla olin ihmeissäni olotilastani, kun saavuin koulusta kotia alkoi kaikki ärsyttämään. Etäännyin Otosta ja halusin vetäytyä lasten kammariin yksin ja olemaan vain hiljaa. Itkukin oli herkässä ja olin, että mitä vittua mun päässä nyt tapahtuu? En osannut pukea tunnetta sanoiksi Otolle sanoin vain , että nyt tarvitsen tilaa ja omaa aikaa. Pari päivää vetäydyin ja sain tutkiskella tilojani ja tunnistella tunteita, että mitä ne on nimeltään. Itkin ja olin, että onko minusta sittenkään tähän? Itkin Oton sylissä lohduttomasti..Olenko haukannut liian ison palan?
Myyräkuume oli sekoittanut unet ja vienyt voimia. Uusien asioiden äärellä ja todella iso muutos mullistuma elämässä, koulu. Ei ihme, että ihmisenlapsi oli pyörällä päästään ja koittaa etsiä sitä "kultaista keskitetä", että miten tätä polkua nyt tallataan.
Psykoterpia avasi taas silmiäni ja antoi ymmärrystä omille tunteille. Uusien roolien oppiminen ja koko perheen uuden arjen oppiminen. Äiti ei ole kotona sitä kuutta tuntia ja tehnyt siivoukset ja ruuat kaikille valmiiksi, tämä äiti kuluttaa nyt sen kuusi tuntia koulussa ja kaksi tuntia matkoihin. Koulun jälkeen minulla täytyy myös olla sitä omaa aikaa harrastuksiin ja lepoon. Ruoka yms kodin pyörittäminen vaatii nyt kaikilta taas erillaisen panostuksen ja yhteen hiileen puhaltamisen. Otto oli hyvin ymmärtäväinen, kun sain taas tunteille nimet ja kerrottua, että mikään ei johdu sinusta vaan tarvitsen aikaa uuden oppimiseen ja erillaista tukea sinulta tälle koulutielle. Rehellisesti tunteista/asioista keskusteleminen on yksi avain meidän onneen.
Gradian luovalla kampuksella opiskellaan kameran tekniikkaa ja kuvankäsittelyä. Kaikkea mikä liittyy kuvaamiseen, niin se hoidetaan kampuksella. Koulu on ihanan rauhallinen ja ihmiset ovat rauhallisia, jokainen on oma itsensä luova kaunis persoona. Opettajat ovat ymmärtäväisiä ja kuuntelevat oppilaitaan, ottavat huomioon oppilaiden yksittäiset tarpeet. Kouluni alkaa yhdeksältä aamulla, mikä on ihan loistava aika minulle ja sopii rytmiini. Saa nukkua kunnon yö unet ja lapsi viikoilla saadaan viettää aamut yhdessä. Olen löytänyt alan joka innostaa minua ja inspiroi kaikkeen uuteen tekemiseen. Imen tietoa kuin sieni ja olen ollut armollinen itselleni, että heti ei tarvitse kaikkea osata. Koulussa opitaan ja tehdään oman tason mukaan.
Opettajani ja meidän luokka lähti mukaan mielenterveyspäivään! Kuvien kautta! #Taklaastigma
Kolme kuukautta koulussa meni suorastaan ihanasti ja kotona opittiin uusi arki. Arvot ja rytmit kohdillaan. Jaksoin käydä treenaamassa 3 - 4 kertaa viikossa salilla ja ulkoilla koulun lisäksi. Olla läsnä lasten arjessa ja luoda kipinää parisuhteessa. Kertoo vain siitä, että teen mistä tykkään ja saan elinvoimaa siitä mitä teen. Kukaan tai mikään ei ime minua henkiseti kuiviin.
Marraskuu koitti ja YTO ( yhteiset tutkinnon osat ) jakso alkoi. Silloin aikoinaan kun opiskelin lähihoitaja koulussa, niin kävin kyseiset opinnot. Suoritukseni näistä kursseista ovat vanhentuneet ja nyt käyn ne uudelleen. YTO jakso suoritetaan Jyväskylän viitaniemessä, jossa on 5000 oppilasta ja sata rakennusta. Jaksoni alkoi matematiikan tunnilla ja koulu alkaa tuntia aikasemmin kuin kampuksella. Matematiikka ei ole vahvin aine minulla ja hieman jännitti koko YTO jakson aloitus, tiesin että tästä tulee rankkaa ja vaati ihan äärettömän paljon minulta. Fysiikka, Äidinkieli, liikunta ja yhteiskuntaosaaminen on matematiikan lisäksi tällä jaksolla. Ekan päivän jälkeen, kun menin kotia ja näin Oton niin purskahdin itkuun, koska olin latautunt niin kovasti sille ekalle päivälle. Uusi ISO koulu ja sielä ei ole hiljaista missään, opettajat ovat suuren koulun opettajia ja joillakin oli hyvin hyökkäävä tapa puhua.
vessa selfie..tylsistynytkö?
Kyllä tämä tästä... kirjoitti matematiikan opettaja minun testi lappuuni, kun sen minulle palautti. Meille annettiin lähtötaso testit ja voi helvata, miten olikin takkuista laskea. Ahdisti ja aivot meni jumiin, kuulin tovereiden hengityksenkin ja keskittyminen oli hyvin vaikeaa. Muistot koulu ajoilta tervetuloa käsiteltäviksi. Hörpin sheikkeristäni kylmää vettä ja hoin mielessäni " ei ole mitään hätää, HENGITÄ". Sain itseni kasattua ja tein minkä osasin, on aikaa vuosia miljoona kun olen viimeksi laskenut. Lapsiani olen tottakai neuvonut, mutta sekin on ollut aivan siellä ala-asteen ekoilla luokilla. Lapset saavat nyt auttaa äitiä koulu läksyissä. Koko tämä koulun vaihto ja uudet kuviot.. tuntia aikasemmin ylös ja tunnin ajo matka ovat alkaneet käymään henkisesti minulle raskaaksi. Aivotyöskentelyä ja istumista kaiket päivät, pänttäämistä lyhyessä ajassa jotta pääsee kurssin lävitse. Tuli kyllä ikävä kampukselle rauhalliseen ja kodin tuntuiseen kouluun. Viime jakso kesti kolme viikkoa, viimeisellä viikolla oli kokeita ja samalle viikolle siunautui meidän videokuvaus projekti, jota tehtiin ilta hommina koulun päälle... VOI JÖSSES! Päänsärkyä ja niskat jumissa, mutta nukuttua sain. Psykoterpiassa puhuttiin marraskuun alussa ketipinorin pois jättämisestä kokonaan, kun kaikki on mennyt hyvin ja mihin minä sitä murusta enää tarvitsen? En osannut heti jättää murusta pois, tarvitsi tottua siihenkin ajatukseen. Kolme vuotta lääkkeeseen "turvautunut" ja ajatuksen päähäni saanut, että sillä murusellakin nukkuu.. Tarvitsin tähänkin irtpäästämiseen kuukauden valmistautumisen ja ajatus työskentelyn. Marraskuun viimeinen viikko on ollut opettavainen. Tarvinut käyttää kaikkia tunnehallinnan työkaluja oman mielen rauhoittamiseen ja keinoja, jotta kroppa ei väsähdä. Äärirajoilla mentiin ja uupumusta oli ilmassa.
Valo voittaa pimeyden
29.11 oli fysiikan ja yhteiskuntaopin kokeet, joihin olin valmistautunut ja latautunut. Edellisenä päivänä oli matematiikan koe jonka selvitin! Kurssista läpi!! JEIII! Eli tunteita ylös ja alas.. Fysiikastakin kurssin läpäisin!! JEII!! Koulu loppui perjantaina puolen päivän jälkeen ja kävin nappaamassa ystäväni kyytiin, kun kangasniemelle oli tulossa viikonloppua viettämään. Siinä sitten turistiin ja iloittiin, kun läpi on vaikeimmat aineet päästy. Kotia saavuin ennen Ottoa, hetki omaa aikaa ja miettien mennyttä viikkoa. Otto tuli kotia, tervehdys suukot ja halit. Istuttiin keittiön pöydän ääressä ja Otto aloitti puhumaan heidän työpaikan reissusta, joka olisi järvisydämmessä ihanan romanttinen ja idyyli paikka pariskuntien viettää. Minun otti mahasta ja tuli olo, että mitä minä saan kovasta työstä? Masennuksen? Uupumuksen? mitä näitä hulluus kohtauksia nyt on...Minä olisin halunnut viettää Oton kanssa loman sielä ja kokea yhdessä sen paikan kaikessa romanttisuudessaan. Mulle tuli ihan hirveä olo jotenkin.. olin tehnyt helvetin kovan duunin itsekkin, että kurssit läpäisen ja olin uupunut kaikesta.. Sitten kun toinen tulee kotia.. Juuri hieronnasta oikeen hyvän olon saaneena ja alkaa kertoa rentouttavasta lomasta!! Niin DING DONG!! Vittu, että alkoi vinkumaan päässä kahta kauheemmin. Päänsärky ja hartia jumi olivat seuranneet minua koko viikon. En sanonut mitään nielaisin vain, koska menin itsekkin hämilleni reaktiostani.. (Otto ei vielä tiennyt tässä vaiheessa yhtään mitään mitä mun päässä alkoi juoksemaan) Kolme tuntia istuin keittiön pöydän ääressä.. halvaannuin kroppaani ja päässäni vaan pyörii.. Miten ja kuinka minäkin saisin omasta "työstäni" jonkin palkkion?Hetkellinen epäreilufiilis. Minä olen itse itseni pomo, jonka ylimääreiset rahat ovat nyt menneet tän helvetin AKNEN hoitamiseen (nyt on jo parempi, oma akne blogi kirjoitus tulee) Kaikki tuntui ihan paskalta ja mieleni heitti kunnon väsymys uupumus kepposet mun päässä. Itku sieltä tuli, joka yltyi melkein hyvin kiukkuiseksi itkuksi.. Sain suuni auki ja sieltä tuli epämääräisiä lauseita, kun koitin saada Oton ymmärtämään olotilaani. Turhauduin, kun Otto vaikutti ettei ole samalla aaltopituudella kuin minä.. Miten voi ollakkaan?? Kun puhun ihan epämääräisiä sanoja sieltä täältä itkun sekaisin tuntein..Kiukku iski päälle, koska tulee ei ymmärretty olo.. minua ei YMMÄRRETÄ kukaan ei tajua MINUA! Miten kovan työn olen tehnyt!! Ajattelin koko elämää!! Otto kaappaa kainaloon ja sanoo RAUHOITU ei ole mitään hätää. Minä sopertelin "Olen onnellinen sun puolesta, että sulle tapahtuu hyvää, mutta miksi mun kohdalla kaikki on niin kovan työn takana. Nytkin itken ja huudan, koska olen niin väsynyt"... Haluan käydä koulua, mutta se vaatii veronsa.. Voisinko tehdä jotain toisin, ettei olisi näin haasteellista. "Väsyin itkuuni ja halvaannuin kroppaani neljäksi tunniksi sänkyyn.. Teki mieli sanoa jotain, en saanut ääntä tulemaan. Janotti, en päässyt liikkumaan sängystä..Toivoin että Otto olisi vaikka läppässyt mua, jotta havahtuisin tähän maailmaan.. Teki mieli huutaa, mutta en saanut ääntä tulemaan. Itkua sieltä tuli. Viimein ja vihdoin kamppailtuani väsyneen kroppani kanssa ja väsyneen mieleni kanssa nousin ylös, marssin vessaan ja jotain ärähdin. Helpotti!! Ilta meni Oton kainalossa ja saunassa kävin rentoutumassa. Otto sanoi "Tämä YTO jakso on ollut rankkaa, näenhän minä rakas sen." Lauantaina tehtiin omia juttuja.. Otto rassaili kelkkaa ja minä kävin katsomassa siskon tyttöni ringette peliä. Syötiin illalla yhdessä ja keskusteltiin kaikesta, illasta käytiin ystävämme luona kyläilemässä. Tavallinen perus lauantai. Heräsin aamulla ihan ok ja nukuin hyvin. Noustiin aamupalalle ja ahdistus sieltä hiipi mukaan syömään puuroa ja litkimään teetä. Ääneen sanoin, että ahdistaa en osaa sanoa mikä. Tarkoitus oli lähteä ulkoilemaan ja kodalle paistaan makkaraa. Oloni vain paheni ja makasin sängyllä.. Aloin sieltä täältä tunnistamaan ja hakemaan sanoja ahdistukselle. Otto istahti viereeni ja koitin saada ulos mikä mieltä painaa. Ollaan suunniteltu reissuun lähtemistä lasten kanssa ja sekin ollut hieman haastavaa rahallisesti, kun kaikki oikeasti maksaa. Joitain kokemuksia ei voi rahan arvolla mitata.. Lapset haluaisin viedä ulkomailla, kun he ovat viellä lapsia ja saisin äitinä olla matkassa mukana. Tämän perheloma unelman kyllä toteutan. Joulukin hieman kummittelee, kun meillä ei ole MITÄÄN suunnitelmia ja lapset ovat isällään. Kaikki muut näkevät taas lasten ilon ja saavat riemuita joulusta.. Tuntea joulun tuoksun ja lämmön, nauttia Joulusta (niin minä sen päässäni näen). Itkin sitäkin, kun minäkin haluaisin tuntea joulun lämmön ja saada joulun ympärilleni. Lapsilleni olen opettanut, että muutaman paketin pukki tuo mitä on listaan kirjoittanut. Laulun voi antaa toiselle lahjana, oma tekoisen kortin tai vain muistaa toivottamalla hyvää joulua. Jakaa joulumieltä. Mutta ainahan se on kiva saada paketti, mikä repiä auki💝 Otto ei ole oikeen koskaan viettänyt aikuisiällä joulua, niin eihän silloin osaa laittaakaan joulua tai tehdä toisen eteen joulua. Meillä on ollut yksi yhteinen perhe joulu pari vuotta sitten täällä meidän kotona ja siitä nautin. TAHDON JOULUN! Joulut ovat olleet hyvin yksinäisiä ja jotenkin rikkinäisiä.. Nyt meidän on tehtävä muutos ja luoda joulu yhdessä meille kahdelle. Siinä tuli vuodatettua kaikki asiat mitkä olivat tuonne alitajuntaan jääneet pyörimään. Enkö ole minkään arvoinen? Kun on uupunut ja stressaantunut, niin mieli alkaa tekemään kepposia. Elämästä tulee yhtäkkiä epäreilu paikka. Ketipinorin olin jättänyt torstaina pois ja siitä lähti ajatus myös juoksemaan, että mieleni tarvitsee lääkettä.. sen takia olen niin itkuinen ja ajatukset harhailee. EI!! Olin vain helvetin uupunut ja kuormittunut kaikesta ja kaikista asioista. En tarvitse murusta enää, pärjään ilmankin. Elämän tahti oli vain liian raju, joka ei sovi minulle ollenkaan. Kolme viikkoa riitti minulle! MUUTOS! Opiskelu on luonnut haastensa YTO jaksolle, kun jokaiselle opettajelle on erikseen pitänyt omat taustat selvittää ja pyytää ymmärrystä. Yhdelle opettajalle kerroin, että oppimisvaikeudet ovat taustalla ja olen kuntoutuva oppilas. Kolme vuotta olin kotona mielenterveys syistä ja sain huilata pääkoppaani kuntoon rauhassa. Hän vastasi " että eihän sinusta ulospäin mitään näy"?? NO mitä pitäisi näkyä? Tatuoida otsaan MIELENTERVEYS VAARA? Mille minun kuuluisi näyttää? Tämä on se asia minkä takia blogia kirjoitan ja huutelen tuolla kylillä MASENNUS, AHDISTUS!! Sama asia kuin nauruhepuli ja innostus. Olotiloja mitä meidän ei tarvitsisi pelätä vaan kohdata. Tunnetiloja, niitä tulee ja menee. Sanoin sitten reippaasti, että kaikki kun ei näy ulospäin ja olen ihan normaali ihminen, että kellä vain voi olla jotain sisällään, mikä ei tosiaan näy ulospäin. Jäin miettimään tuota hänen lausettaan. Typerä uskomus sanon minä. Jos sinulla on jokin oppimiseen vaikuttava tekijä, niin sano siitä rohkeasti opettajille. Auttaa sinua opintiellä ja olet rehellinen itsellesi, vaikka opettajat reagoisivat miten, se kertoo vain heidän tietämättömyydestään. Omalla tarinalla pystyt aukaisemaan toisten silmiä ja avartamaan heidän maailmaa. Joulukuu ja sunnuntai aamu tosiaan, makkaranpaistoon piti lähteä, sitä ennen puhdistin sisintäni Otolle ja itselleni. Olin jo luopumassa ajatuksesta.. ei jaksa... Täytyi kerätä voimia ja sanoa Otolle, että sinun täytyy nyt olla se joka vie minut. Ottaa kädestä kiinni ja sanoo nyt mennään! Niin me lähdettiin ja ulkoilma tekee hyvää, luonto tekee hyvää, rauhoittaa ja vie ajatukset muualle. Kiva päivä kaikkine tunteineen 💚 Otto on 💕 Minä olen 💕 Me ollaan 💕 Maanantaina en mennyt kouluun, tarvitsin extra lepo päivän ja lapset saapuivat äiti viikolle. Halusin olla omaitseni. Asetin itselleni typerät tavoitteet, olin ajatellut laittaa joulun lapsille valmiiksi ja leipoa pipareita. Käydä kaupassa ja ostaa joulukalenterit, toisin kävi. Sain kauppalapun kotona tehtyä ja läksin kauppaan. Otolle olin jo kirjoittanut aamulla viestiä/romaanin, että nyt ei meinaa päivä lähteä käyntiin. S-marketin pihaan ajoin ja tsemppasin itseäni kauppaan, istuin autossa hetken. Ikunaan koputettiin ja se oli Otto, avasin oven ja purskahdin itkuun. Sanoin Otolle et hittoox siihen tulit, kun just tsemppasin itseäni kauppaan. Reaktioni kertoi vain omasta väsymyksestä. Siinä hetken pyyhin räkää hihaan ja keräsin rohkeutta nousta ylös autosta. Otto pääsi takaisin töihin eväs haku reissultaan ja sai hymynkin minulta matkaan. Kaupassa sain ostokset hieman tuskaisesti tehtyä ja kalenterin toiselle lapselle ostettua. Siitä sitten pikku paineet ja kaikki kaupat lävitse, kun ei löydy toiselle lapselle hänen toivomaansa kalenteria? Eikö tätäkään voinut hoitaa aikaa sitten? Ajoin takaisin S-markettiin ja kävin ostamassa kinder kalenterin ja toivoin parasta. Kotia pääsin, niin ostokset levähti takapenkille ja itkien niitä keräilin. Raahasin itseni sisälle ja kaivoin puhelimen taskusta ja soitin Otolle kunnon itku puhelun keittön lattialta ostosten seasta, "kaikki on tekemättä ja mä vaan itken" Otto siihen " Nyt rauhotu ja tee Jasminille ruoka, katsotaan illalla yhdessä muut hoidettavat asiat." Jasmin oli tulossa 40 minuutin päästä isänsä kanssa ja minä keräilen itseäni lattialta. Puhelu helpotti. Jasmin saapui kotia ja minä kerkesin ravistella olotilat pois. Kerroin, että täällä on nyt kaiki vähän sinnepäin ja kalenterikin on eri mitä toivoit. Ei se haittaa vastasi Jasmin ihanalla äänellään. Minäkin tajusin, että mitä hittoa mä oikeen yritin? Yritin liikaa ja esittää reippaampaa mitä olin, ei todellakaan tarvitse. Uupuneena unohtuu opitut taidot ja minäkin olen vain erehtyväinen ihminen jopa itseni arvioinnissa välillä. Koti siivottiin illalla yhdessä ja leivottiin joulutortutkin kaikessa rauhassa. Siitä syntyi joulufiilistä💕 Suunniteltiin meidän jouluakin ja lähdetään viettämään aikuisten joulua etelä suomeen päin 💕 Pidin tämän päivän vielä lomaa koulusta ja sain kirjoitettua tarinaa teille. Terapiaa minulle ja tarinaa sinulle 💕 Huomenna menen kouluun ja uusi YTO jakso alkaa, pyydän/vaadin erillaista rytmiä itselleni ja helpotettuja tehtäviä. En kulutua itseäni näin loppuun koulun takia, enhän siitä selviä tällä menolla. Muistakaa arvostaa kaikkea mitä työ/koulu yhteisönne teille tarjoaa Olkaa kiitollisia rakkaistanne ja muistakaa se heille ilmaista Mikään ei ole itsestänselvää ja monien asioiden eteen täytyy joskus kovasti pinnistellä ja tehdä kova työ, jotta voi toteuttaa omia unelmiaan. Minä jatkan omien unelmien haaveilusta ja niiden toteuttamista, koska minä pystyn siihen. Elämässä tulee hetkiä, joilloin uupuu kaikkeen silloin täytyy pysähtyä ja muuttaa asioita toisin, ettei ne kuluta sinua loppuun. Ainoastaan sinä itse pystyt vaikuttamaan omaan hyvinvointiisi esim. muuttamalla ajattelutapaasi. Levätä riittävästi ja uskoa sitä omaa kehoasi mitä merkkejä (kipukohtia) se sinulle antaa. Minä voin hyvin kun nyt otin pari päivää lepoa itselleni ja sain purettua väsymyksen pois. Elämä on kirkkaampaa ja kauniimpaa kun virkein mielin sitä katsoo. Joulukuussa on taikaa 💝 Toivotankin teille kaikille lukijoilleni rauhallista ja tunnelmallista joulua💝 Muistakaa unelmoida 💖
"Poistettu kirjoitus ja nyt uudelleen julkaistu..." Ensinnäkin kiitos kaikille, ketkä olette lukeneet ja kommentoineet kirjoitustani. KIITOS💛 Sain kyllä niin vapauttavan tunteen, kun ekan textin julkaisin. Hyvä minä! Ihmisen mieli ei kestä loputtomiin kuormittumista vaikka ilon kautta elämässä etenisikin. Lapiosta jos saa tarpeeksi monta kertaa päähän, niin kyllä siitä vamma päähän jää. Kerron lapsuudestani ja teini ajoista taustoja. "vahvat kokemukset, joissa omiin tarpeisiin ei ole lapsuudessa ja nuoruudessa vastattu, jäävät meihin haavoittuvuudeksi ". tunnelukkoja
Oulussa asuttiin äitini ja pikkusiskoni kanssa. Meillä on 1vuosi ja 7kk ikäeroa ( siskoni on tarkka tästä ) Olemme olleet kuin kaksoset. Äitini painoi helvetisti töitä aamusta iltaan ja elettiin todella niukasti, rahaa oli juuri ja juuri ruokaan. Mummo vahti meitä välillä ja laittoi pöperöt pöytään. Vastuuta tuli otettua liian pienenä ja kannettua aikuisten huolia.
Me reissattiin joka toinen viikonloppu isän luo Luusniemelle 5 tuntia bussissa. Iskä ei ole ollut kovin läheinen, kun oltiin lapsia hän oli etäinen. En muista niistä käynneistä juurikaan mitään?? Tajusin sen vasta nyt tätä kirjoittaessani. Minulla on myös kaksi iso siskoa 💕 vanhin on kymmenen vuotta minua vanhempi ja keskimmäinen neljä. Vanhimmalla sisaruksella on eri isä, kuin meillä. Ei ole vaikuttanut tiiviisiin sisarus suhteisiin eri isät. Keskimmäinen siskoni jäi asumaan isän luo silloin kun me muutettiin pois ja vanhin asui jo omillaan. Isän luona asuva siskoni lähti opiskelemaan ja muutti omilleen, niin isä päätti/keksi että toisen meistä pienistä tytöistä on muutettava luusniemelle. Minut saatiin houkuteltua ja minun tehtäväkseni jäi kertoa tämä äidilleni!! 12 vuotiaana sain vastuun ja voi luoja miten mua oksetti ja pelotti. Kiltin tytön syndrooma, etten kenenkään mieltä pahoittaisi. Äitini on henkisesti vahvempi kuin isäni.. niin ajattelin. Äiti ja siskoni pärjää kyllä, vaikka minä muutan pois. Erotettiin kaksoset ja revittiin erilleen. Olisin toivonut, että joku aikuinen olisi tehnyt nämä isot ratkaisut. En minä!! pieni tyttö kenen piti päättää ketä loukata ja ketä mielistellä.
Muutin Luusniemelle ja palasin pieneen kyläkouluun. Luokkakaverini olivat yhden luokan ylempänä kuin minä. Munuais sairauteni ja sairaala kierteen takia jäin luokalleni. Kolmas luokka on käyty kahteen kertaan. Sain koiran ja maailman paras koira olikin Alisa💚 Se oli mun turva. Sen kaulassa monesti itkin ja ikävöin, oltiin tiimi. Isä oli viikot reissu hommissa ja minä asuin omakotitalossa koirani kanssa. Ihmetellä täytyy etten ole polttanut koko taloa, kun isoa leivin uunia itse lämmitin ja halkoja hakkasin. Koulun käynti oli yhtä tuskaa.. halusin oppia ja osata, mutta jossain oli vika?? En osannut pyytää apua kun en tiennyt mihin?? En vaan osannut matikkaa ja muita perkeleen aineita. Musiikki ja liikunta olikin sitten kympin luokkaa eli luova persoona. Ei kukaan kysellyt hirveemmin läksyistä ja huonoista numeroista sai huutoa. Naapurissa kävin välillä syömässä... iskä oli järjestellyt. Naapurin emäntä oli kova ääninen ja huusi omalta pihaltaan, että syömään ja minä juoksin, sitten ruokapöytään. Kotona jääkaapissa oli monesti pikku pizzoja ja lihapiirakoita YÄK!! Einespaskaa... Naapurin emännästä kerron sitten joskus enemmän. Minun varaäiti💛 Iskä oli kyl COOL tyyppi ja on vielläkin, sen todella oudolla huumorilla 💚 Rakastan 💚 Anteeksi annettu💚 Lähennetty näin aikuisiällä💚
Ylä-asteelle siirryttiin ja muistan sen ekan päivän, kun bussista laskeudun alas. Mulla oli päällä mun iso siskon suuri punainen huppari ja sellaiset farkku lökäpöksyt ( perse ei kyl vilkannu ). Olin yksin ja kävelin luokkaan coolisti 😂 "et ei täs mitään". Sydän hakkas oikeesti tuhatta ja sataa. Kavereita ei mulla oikeen ollut seiska luokalla, jos oli niin ne oli moikka tyyppejä. Ystävää oisin kaivannu💙 Koulu meni päin persettä koko ylä-asteen:/ Opettajat huuti ja minä en ymmärtänyt oppiaineista mitään. Sain matematiikan kokeesta -4 ja opettaja nosti ensinmäisenä minun kokeeni ilmaan ja näytti sen koko luokalle "että näin huonoa numeroa ei tulisi kenenkään saada, tule Jenny hakemaan kokeesi" minä nousin ylös ja marssin hakemaan kokeeni tuijotin opettajaa silmiin ja kiitin kohteliaasti, mielessäni taisin vetää lättyyn ja tunsin suurta epäoikeudenmukaisuuta. Opettajat huutivat siitäkin, kun ei ollut vanhemman nimeä kokeissa. Aina sitä nimeä en heti siihen saanut, kun isä oli reissussa. Väärensin nimiä monesti ettei tarvitse kuunnella huutoa, sitten sain kuulla huutoa kun väärensin nimiä!! Ni kyllä sitä ihmisen lapsi oli sekaisin, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kotona huudetaan paskoista numeroista ja koulussa tunnet olevasi ala arvoinen oppilas. Edelleen musiikki ja liikunta oli minun vahvuuksia ja uskonto, koska uskonnon opettajalla oli sydän paikoillaan ja hän on ja on edelleen loistava opettaja 💙 kuunteli oppilaitaan ja sai meidät kiinnostumaan asioista 💜
Ensirakkaus ja voi luoja, että olinkin ihastunut! Vaja vuosi "styylattiin" ja sitten tuli uusi poika kuvioihin, jonka kanssa seurusteltiin kolme vuotta! Koko teini-iän olin parisuhteessa. Paljon tuli laiminlyöntejä tuossa suhteessa, henkisiä ja fyysisiä kolhuja. Pettämistä ja valheita. Paljon myös hyvää ja oppimisen arvoinen seurustelusuhde. Se siitä, niinkuin isäni aina sanoo. Seuraava aihe 😅
Kasi luokalla muutin iso siskoni luokse asumaan, hänestä tuli minun ns. huoltaja. Vähän pimennossa jotkin asiat, mutta se on ymmärrettävää. Suoja mekanismi ja niin paljon tapahtumia ja tunteita, että ei sitä kaikkea voi muistaa. ONNEKSI! Äiti asui Oulussa ja pikkusisko oli muuttanut isän luokse. Iso siskoni yritti kaikkensa, jotta olisi hyvä ja turvallinen olla. Jossain vaiheessa pikkusiskoni muutti perässäni. Isosiskollamme oli oma elämä hän soitti äidille Ouluun " Nyt muutat tänne kangasniemelle ja piste!" Äiti muutti ja kävin ylä asteen loppuun äidin luota.
Ysiluokan loppu puolella, kun haetaan lukioon ja ammattikouluihin. Niin mulla ei ollut mitään hajua mihin haen ja miten lappu täytetään?? Se vaan lätkästään sun eteen ja sinun pitäisi siinä iässä tietää mikä sinusta tulee isona. Olin niin ahdistunut, kun lappua täytin ja hyvä että ymmärsin mitä siinä kysytään. Osalla oli niin hallussa ja tieto mikä heistä tulee isona. Minä ruksasin kaikkea älytöntä, että en varmasti pääse edes haastatteluun. Yksi aine kuitenkin herätti ajatuksia nuorisotoimen ohjaaja. Varmaan sen takia, kun siskoni oli käynyt tuon koulun ja halusin seurata hänen jälkiään. Pääsin haastatteluun ja tykkäsin. Jäin varasijalle.. Postissa tuli hylätty kirje. Itkin ja huusin epäonnistumistani äidille, että minua ei hyväksytä mihkään.. en osaa ja minusta ei ole mihkään. EN OSAA! En päässyt kouluun ja muutin 16 vuotiaana poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Vanhin siskoni järjesti ja auttoi minua etenemään, että pääsin Kangasniemen nuorisotimelle markkinatuella pitämään iltapäiväkerhoa. Ihanaa aikaa se oli ja meillä oli mahtava työ porukka💜 Sai työskennellä oman siskon kanssa. Vastuullinen työ.
ylä-asteella tuli myös päihteet kuvioihin todella rankalla kädellä.
Suojelusenkelit on ollu matkassa ja joku pulla suussa, etten ole tehnyt mitään aivan typerää ja satuttanut itseäni tai tukehtunut omaan oksennukseeni.
Yhteenvetona voisi sanoa että. Antakaa lapsen olla lapsi ja teinin teini. Liika vastuu kannettavaksi muusta kuin koulusta on liikaa kasvavalle nuorelle. Tukekaa ja kannatelkaa oppivaa nuorta ja jos voimavarat ei riitä, ei ole häpeä pyytää apua kodin ulkopuolelta💛
Rajat on rakkautta 💓 LUOTTAMUS
Olen isäni ja äitini kanssa keskustellut tästä kirjoituksesta. Tukevat ja kannustavat minua .. mennyttä ei voi paikata. Anteeksi voi antaa ja päästää vanhoista tunteiden kahleista IRTI! Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus💜
Tätä kirjoittaessani huomaan, että on monia tilanteita mitkä ovat "tuhonneet" herkkää mieltäni ja näin aikuisiällä niitä käsittelen ja hyväksyn. Ihania ja kauniita muistoja mahtuu reippaasti mukaan, mutta harvemmin ne jättää sieluun verta vuotavat arvet.
Kiitos, kun olet matkassa mukana❤
Alisa Ihmisen paras ystävä
Leikittiin tapeltiin sovittin puollustettiin lohdutetiin keskusteltiin oltiin naurettiin
( Tämän textin olen kirjoittanut heinäkuussa, nyt on aikaa käydä texti lävitse ja julkaista se teidän luettavaksi. Uutta blogi kirjoitusta jo alustan )
Ihanaa!!!
Nyt istun koneen äärellä ja annan kirjainten muodostaa lauseita teille. Tyhjentää omaa päätä ajatuksista ja tapahtumista, kirjoittaminen luo selkeyttä pää nuppiin ja on parasta terapiaa.
Toukokuun viimeistä viikkoa elettiin ja oli tunteita ilmassa. Surua, iloa ja jännitystä. Läheinen ihminen odotti ikiunta ja nukkui pois koulujen päättymis päivänä. Suru uutisen sain, kun hiuksiani suoristin. Luin viestin ja en reagoinut, jokin tunteiden jäädytys suodatin laskeutui päälleni. Tein lähtöä tyttäreni kevätjuhlaan.. lasten iloiseen riemujuhlaan. Sain pidettyä itseni kasassa koko juhlien ajan, ystäväni tuli lähelle minua ja halattiin tervehtiäksemme. Hetken päästä kerroin miksi olin hieman "kylmä" ja hän katsoi minua ja oli tulla uudestaan halaamaan minua. Nostin käden eteen ja sanoin ei nyt. Hän sanoi rohkaisevasti minulle " ihanaa miten sä tunnet sun rajat ja sanot noin Ei nyt" (vastuu on kuulijalla). Minulla olisi tunteet purkautunut pihalle kesken lasten tanssieityksen. Pidin itseni coolina tyttäreni takia, koska hän ei vielä tiennyt.
Kotia pääsin niin olin hieman apaattinen, ei oikeen tuntunut miltään. Eksynyt olo ja yksin olin kotona. Otto oli jo edellisiltana lähtenyt poikien kanssa veneilemään. Tuli hetkellisesti hylätty olo... Oltiin sovittu parin ihanan tyypin kanssa, että heitän heidät valmistujais juhliin päivällä. Kun he soittivat kyytiä ja puhelu alkaa näin " hei sinä ihana, miten menee" YHYHYYY!! itku tuli ja kuuluu vain "sinä saat itkeä" sieltä jostain sain sitten kerrottua mitä on tapahtunut ja puhelu oli oloa helpottava.
Suru muuttaa muotoaan, kyyneleet puhdistavat ja muistot säilyvät 💛
Paljon fiiliksiä ja illalla läksin poikien kanssa veneilemään ja se oli super kivaa. Otolla on ihania ystäviä, jotka ottavat minut mukaan yhtenä "äijistä". Rentoja ja rehellisiä tyyppejä 💚
Jesse (poikani) lähti rippileirille kesäkuun ekalla viikolla ja me lähdettiin Jasminin (tyttäreni) kanssa stadiin lomalle. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että päästiin lentäen taittamaan matka. Huomasin kyyti ilmoituksen facessa ja siihen tartuin, onni suosi meitä ja meidät valittiin pien lentokoneen kyytiin. Mahtava yhteinen kokemus äidille ja tyttärelle 💚
Helsingissä käytiin lintsillä ja pyörittiin kaupungilla, lomailtiin. Otto haki meidät sitten kotia samalla reissulla, kun kävi kauppakirjat tekemässä mökistä. Meillä on OMA mökki 💛
Työtä mökin eteen pitää tehdä, jotta se saadaan meidän näköiseksi ja asuttavaksi. Mä olen työnjohtaja ja Otto paiskii raskaimmat duunit.
Team J & O
Jessen rippijuhliin valmistautumista... Leipomista ja järjestelemistä.. Arja "varaäiti" leipoi juhliin minä olin siinä sivussa oppimassa, miten karjalanpiirakat rypytetään. Stressiä meinas tulla... Niin paljon asioita mitä piti hoitaa ja muistaa pitää omista huili hetkistä kiinni. Läheisen kuolema siellä taustalla huhuili ja ikävä kolkutteli. Konfirmaatio päivä oli ovella ja juhlapaikan valmistelu alkoi. Onneksi menin käymään jo perjantaina juhlapaikalla katsomassa mitä astioita siellä on. Autosta astuin ulos, olin saada paskahalvauksen! Ruoho oli niin pitkää, että olisin tarvinnut viidakkoveitsen raivatakseni tieni sisälle. Avasin oven ja astuin sisään, seurasin hiekkavanaa keittiöön ja tokasin mummoille. (Äitini ja ex "anoppi" olivat minun mukana) Muutaman kirosanan ja että täällähän tarvii tehdä muutakin, kuin laittaa vain pöytäliinat paikoilleen. Ei siinä mittään seuraava päivä meni äidin kanssa siivotessa ja lasten isä niitti viidakon alas. Pysyin hyvin rauhallisena ja otin tämän asiana joka piti nyt hoitaa näin ja palaute lähtee juhlien jälkeen.
Konfirmaatio päivä oli kaunis💛 Tunteikas 💛
Juhlat aloitettiin nostamalla lippu salkoon, lasten isä ja Otto saivat sen kunnian tehdä yhdessä. Poikani oli komea ja niin herrasmies vierailleen, että minun kaulani venyy tätä nyt kirjoittaessani. Koska olen niin ylpeä meidän pojasta. Vieraat viihtyivät ja ruoka oli super hyvää, minä en ressanu mistään ja menin juhlien flown mukana. Onneksi sain keittiöön "emännän" ja minun ei tarvinnut huolehtia keittiö hommista. Kiitos emännälle 💙
Happy family
Nyt hypätään hieman ajassa taaksepäin. Toukokuussa minulla oli valintakoe Jyväskylässä Media - alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoon. Rauhallisin fiiliksin menin paikan päälle ja oloni oli hyvin luottavainen. Rakennus jo itsessään valloitti minut ja ajattelinkin, että täällä minä voisinkin viihtyä. Ilmapiiri oli seesteinen ja oli tilaa hengittää, kukaan ei juossut tai sinkoillut... Ei ollut kiire!! Meille annettiin kolme tehtävää, olimme saaneet jo kotia ennakkotehtäviä tulevaa päivää varten. Otin tehtävät vastaan ja hengittelin, olin tietoisesti läsnä ja puhuin itselleni lempeästi. "ei hätää ei kiire ei paniikkia, kaikki on hyvin ja hengitä". Tein omaan rauhalliseen tahtiin tehtävät, annoin vain luovuuden ja mielikuvituksen lentää. Sain tehtävät tehtyä ja olin hyvin ylpeä itsestäni, kuinka suoriuduin päivästä. Tein parhaani ja se riittää tai sitten ei riitä koulupaikan saantiin, mutta minulle se päivä merkitsi todella paljon.
Minä olen saanut vahvistettua itseäni, että pystyin hakemaan kouluihin ja olen valmis siirtymään eteenpäin. Helvetti miten mahtavaa!! Itku meinaa nyt tulla, koska olen niin onnellinen että tähän päivään ollaan päästy. Kolme vuotta tulee täyteen, kun totaallisesti päästin kaikista köysistä irti ja sanoin etten jaksa enää tätä elämää. EN JAKSA! OLEN VÄSYNYT! OLEN AIVAN LOPPU! PÄÄNI RÄJÄHTÄÄ!! Annoin kaikkien tukahdettujen tunteiden tulla itsestäni pihalle, itkemättömät itkut, vihat, raivot kaikki!! Kolme vuotta olen tiiviisti hoitanut itseäni ja ottanut kaiken avun vastaan, ennenkaikkiaan olen ollut avoin tälle mielenterveys elämälle. Opetellut uudestaan nukkumaan, opetellut tunnetaitoja, opetellut luottamaan tähän elämään ja opetellut luottamaan omaan itseeni. Se joka ei ole tuntenut mustan pilven hönkäystä niskassaan, ei voi ymmärtää sitä tuskan tunnetta, kun mieli tummuu. Tässä kohtaa pyydänkin teitä ihmisiä, joilla ei ole kokemusta synkästä mielestä. Kun kohtaat hajonneen mielen. Älä vähättele hänen olo tilaansa ja selitä ymmärtäväsi, että monilla muilla menee paljon huonommin??? Ja sinäkin olet sitä ja tätä ja tota!!!
Kuuntele, ole läsnä ja halaa. Sano ääneen "sinä saat itkeä ja tuntea kaikki olotilat mitä sieltä tulee. Olen tässä sinua varten." Myötätunto ja empatia 💕 Luotettva tukiverkosto
Juhannusviikko ja minun mittariini tuli 35 vuotta ja paljon opittua elämää takana. Juhannus vietettiin kahdestaan mökillä raivaten ja puunaten, välillä veneiltiin ja ihasteltiin toisiamme. Aa että 💕
Otolla alkoi kahden viikon loma ja jäätiin mökille viettämään aikaa. Minulla alkoi purkaantumaan stressi ja naama puhkesi kukkaan!! Akne! Itkeskelin ja olin hieman alakuloinen. Onneksi oltiin mökillä, koska se on rauhoittava paikka ja mieltä tasaava mesta. Sai olla saaressa kaikkine punasine paiseineen ja krokotiili kyyneleineen. Totesin että miten mahtavaa olla 35 ja teinien näpyt koristavat kasvojani. Vältä stressiä niin näpyt pysyvät poissa😌
Mies joka rakastaa sun jokaikistä paisetta sun naamassa. Rakastaa sinua "tuulisinakin päivinä". Rakkaus tuo ISOIN voima 💕
Kuukauden sisään on olleet yhdet rippijuhlat, yhdet
hautajaiset, toisen ihmisen pahan olon kohde, jälleen näkemisiä, irti päästämisiä, asioiden hoitamisia, kuuntelevana korvana, itkua, naurua, pahan olon oksentamista. Paljon tunteiden vuoristorataa, mutta nyt osaan hillitä/hallita itseäni. Työkalut joka päivä käytössä, ettei tunne vie mukanaan. Mustaan pilveen en ole joutunut, vaikka pari kertaa se niskaani hönki.
Tämä kirjoitus on lukijoillekkin varmasti haastavaa, koska tämä on myös minulle hieman haastavaa kertoa mitä kaikkea on ollut. Sillä otsikkokin on " Pulpatusta " Kerron kuulumiset ja missä tällä hetkellä mennään. Miten minulla menee 💙 Tämä tunne mikä minulla nyt on, kertoo vahvasti siitä että mieleni on kirkkaampi ja selkeämpi, kuin vuosi kymmeniin. Tulevaisuus tuntuu hyvälle ja luotettavalle. Elämä menee nyt eteenpäin ja menneisyys on puitu juurta jaksaen.. Sen varjossa en enää elä ja kenenkään sanat tai teot eivät sotke mun päätä enää. Nyt eteenpäin selkeällä mielellä ja soturin tarmolla.
Tähän loppuun haluan kertoa teille ilo uutisen. Minä sain sen opiskelupaikan!!!!!!
Eläkelaitos Elo tukee minun opiskeluani ja opiskelen juuri minulle sopivilla keinoilla.
Ajatuksia ja ajatuksia.. välillä meinaa ajatuksista pää ruuhkaantua, kun on liian paljon asioita samalle vuorokaudelle.. joten annan ajatusten nyt soljua tänne blogiin. Terapiaa minulle ja tarinaa sinulle.
Kuukauden aikana ollut surun, ilon ja jännityksen tunteita, koittanut purkaa niitä sitä mukaan pihalle, ettei ne jää kroppaan kytemään ja purkaudu sitten räjähdysmäisesti pihalle. Otto on kuin peili minulle, jos en ole jotain fiilistä päästänyt pihalle, niin viimeistään stten kun turvalliseen syliin pääsen 💜
💕
Poikani rippijuhlat ovat vaja kuukauden päästä ja niitä olen jo hieman järjestellyt ja miettinyt. Kutsut tein itse ja se ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että askartelen ja näpertelen. Vaati minulta aikaa ja malttia.. Kaksi viikkoa kortti tarvikkeet oli keittiön pöydällä järjestyksessä ja vähän kertanaan aina tein..leikkaa liimaa ja kauppoja kiertelet ja etsit värimaailmaa, mikä miellyttää ja tuntuu hyvältä. Olin ylpeä itsestäni kun sain kortit valmiiksi, sillä en ollut kertaakaan turhautunut itseeni ja ihan itse omin pikku kätösin ne tein. Paperi oli vähän rutussa liimauksien jäljiltä ja tarrat saatoi olla vähän vinossa.. Mutta ne on rakkaudella tehty ja uniikkeja jokainen kortti. Kyllähän tämäkin on niin suuri ja mullistava asia, kun poika pääsee ripille. Tunnemyllerryksiä💛 Poikani sanoi joku aika sitten "oletko äiti miettinyt, että parin vuoden päästä en asu enää välttämättä kotona" WHAAT!! En ollut ja kyyneleet poskilla taas.. Lapseni on jo kaunis miehen alku 💚 Saa minut nauramaan ja liikuttumaan, topakaksi ja rajojen viilaajaksi.. Rage mutsi ja hyvin outo sellainen💚
Arki meillä rullaa kivasti, kun pidetään perus rytmit kohillaan ja halaillaan paljon 💜
Toissapäivänä katsoin suomi ruotsi peliä ja olin ihan messissä peli kentällä leijonien kanssa. Jännitin ja rukoilinkin suomen puolesta. Nousi karvat pystyyn ja silmäkulma kostui, kun suomi teki ratkaisevan maalin, JEIIII!!. Kiljahdin ilosta ja löin kädet yhteen kipitin poikani huoneeseen ja tuuletin hiljaa, koska muu väki nukkui ja me asutaan kolmiossa. (olohuone on meidän makkari ja lapsilla omat huoneet ) Otto kyllä heräsi tuosta ilon kiljahduksesta... Eläydyn ihan samalla tavalla minun lasteni peleihin ja jännitän. Tsemppaan ja huudan kannustus huutoja jäälle, psyykkaan ennen pelejä lapsia ja tiedän milloin pitää olla hiljaa. Muistan poikani ensimmäisen jääkiekko pelin, kun hän koski kiekkoon minä herkistyin tai poikani kaatui ja nousi omin avuin ylös minä herkistyin. Tyttäreni ensimmäinen hymy sai minut kyyneliin. Kauniit laulut, kauniit eleet saavat minut herkistymään ja tuntemaan suurta kiitollisuuden tunnetta. Hymyni on aitoa ja se tarttuu muihin, minun hyväntuulisuuteni tarttuu muihin ja olen hyvin eloisa luonnonlapsi. Nauran todella typerille jutuille ja varsinkin omat jutut ovat niitä parhaimpia. Ihailen luonnon tekemiä jääveistoksia ja näen kivissä kasvoja. Metsä saa minut haukkomaan henkeä ja pysähdyn monesti ihmettelemään puiden juuria ja niiden tuomaa voimaa, miten juuret vaikuttavat moneen asiaan. Näen muotoja kaikkialla ja kuuntelen metsän ääniä. Lehdet kahisee, linnut laulaa, vesi solisee ja muutama kala molskahtaa. kaiken tämän kuulen kun istun minun lempi kiven päällä silmät kiinni ja hengitän nenän kautta syvään ja suun kautta ulos. Hiljennyn 💚
Kuvassa on hymyilevä kivi, joka tervehtii polun alku päässä minua. Lempi kivi, missä käyn istuskelemassa ja hiljentymässä
Olen joskus aikoinaan ollut hyvin innokas menemään joka paikkaan ja innostuin joka hiton asiasta kympillä. Olin todella tehokas työmaailmassa, tein enemmän aina kun olisi tarvinnut ja tein toistenkin puolesta helpottaakseni toisen työmaata. Minua pyydettiin lapsenvahdiksi tai tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoro... "Kyllä minä voin tulla"?? En osannut kieltäytyä ja miksi?? Olin aina auttamassa muita ja tarjoamassa apuani, unohdin monesti omat murheet /ongelmat tai sivuutin ne riensin oitis auttamaan toisia. Niin mikä helvetin ajatusmaailma se tämä on ollut? Väärin opittuja taitoja. On vahvuutta osata sanoa EI "koska minulla on oma elämä ja tarvitsen lepoa, että voin olla riittävä siinä mitä teen". Minulle sanottiin kerran näin "Ensin happimaski itselle ja sitten toiselle" Olen kuormittanut itseäni liiallisella tekemisellä ja ihmisten energioilla, silloin kun tunteet hallitsivat liikaa minua ja päättivät miten toimia. Varsinkin kun muistelette edellisiä blogi kirjoituksiani, niin elmässäni on ollut aina paljon tapahtumia.. Onko se muiden auttaminen ollut, joku velvollisuuden tunne? Empatia auttaa toista, kun tuntee miten toinen kärsii ja tarvitsee apua? Täyttää jotain tyhjiötä omasta elämästä auttamalla toisia? Olet hyvä ihminen, kun autat ja olet kaikkien tukena, sinulle sanotaan kiitos. Ei kiitollisuudella eletä eikä haudassa vasta levätä. Unohdin oman itseni ja omat tarpeeni, omat rajani ja olen ollut hyvin suojelevainen omia ihmisiäni kohtaan. Kuka suojelee minua? Ei kukaan muu, kuin minä itse. Liika kiltteys kostautuu uupumuksena, kun ei tunne omia rajojaan.
Tänä päivänä osaan sanoa EI! Tunnistan nyt, missä menee minun rajani.
Minun on pitänyt karsia tekemisiä ja karsinut ihmisten näkemistä. En jaksa kahvitella, joka päivä eri tyypin kanssa ja puhua eri juttuja. Todella uuvuttavaa.. Näen mielummin minulle tärkeitä ja rakkaita tyyppejä silloin tällöin ja nautin heidän seurastaan. Ystävät on minulle tärkeitä ja sen kerron heille ääneen 💚 Ei se määrä vaan se laatu. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja kunnon naurun rätkätystä. Yhdessä seikkailua mielummin autiolla saarella, kuin huulet punassa baarissa. Vaikka sekin on kyllä välillä kivaa, laittautua ja lähteä baanalle. Heittää korkkarit kattoon ja mossata niskat kipeäksi. Olen heittäytyjä/rempseä tyyppi ja omissa oloissa hiljaisuutta rakastava tyyppi.
"Olet suorasanainen, huonoa käytöstä inhoava, mahtava vertaistukeni, samankaltainen hulluttelija, et pelkää muidenkaan tunteita, sun seurassa saan olla 100% oma itseni, aina pilke silmäkulmassa vaikka kuinka maailma tuntuis runnovan, huonoa huumoria ymmärtävä, sun kanssa pystyy juttelee todella vaikeistakin asioista koska et tuomitse etkä VÄHÄTTELE koskaan mun tunteita. Erittäin luotettva 💛"
Erityisherkkä ihminen on hyvin kuvailtu tuohon linkkiin. Käykäähän lukemassa ja moni varmasti löytää itsestään samoja piirteitä.
Otsikkoon laitoin tunteiden magneetti joka kuvastaa minua ja monia muitakin herkkiä tyyppejä. Imen kaikki positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet itseeni. Reagoin voimakkaammin asioihin ja tapahtumiin, pohdin ja ajattelen todella syvällisesti asioita ja kokemuksia. Kaivan ne ärsyttävätkin asiat tiskiin ja haluan tietää, miksi näin on sanottu tai tehty. (Vahva oikeudentaju ) Ylivirityn helposti ja nopeasti, sitten uuvahdan. Vähän niinkuin söisi jätti karkkkipussin ja saat siitä hetkeksi energiaa, mutta hyvin nopeasti väsyt. Sokerit nousee huippuun elimistössä ja tippuu sitten vauhdilla alas. Opeteltava suojaamaan itseään liiallisilta ärsykkeiltä ja opeteltava pikkuriikkisen hillitsemään omaa reagointiaan, ettei tunne vie ihan mennessään sinne ÄÄRIPÄÄHÄN ja jää sinne.
Olla niinku COOL 💙
Tarvitsen palautumisaikaa enemmän kuin "normi" ihminen, jos olen ollut esim. koko viikonlopun kestävän lasten turnauksessa. missä on ollut super kivaa ja ihanaa. Minun täytyy pitää koko seuraava viikko rajallisena.. etten suunnittele mitään ylimääräistä tekemistä vaan hoidan perus jutut. Nukun pidempään jos vain mahdollista ja elän hissukseen. Akkuni täytyy ladata uudelleen ja vähän extraakin. Toinen ääripää on jos en huilaa reissujen jälkeen kunnolla..Väsymys iskee yhtäkkiä ja ajatukset junnaa. Yö unet muuttuvat levottomiksi ja olen itkuherkkä. Tuntosarvet kasvavat metrin mittaisiksi ja aistini muuttuvat hyvin herkiksi, silloin kellojen tik tak äänikin saa minut ahdistuneeksi. Touksut muuttuvat pistäväksi ja voimakkaille, kaikki vähän ärsyttää. Tekemiseni muuttuu epämääräiseksi säntäilyksi, missä ei ole mitään tolkkua.. Mustapilvi ei ole kaukana tuolloin se odottaa, vielä hetken ja kolkuttelee kehoon hälytys merkkejä. Ottaa väillä otteen kurkusta ja puristaa, ettei henki meinaa kulkea ja painaa rintaa kasaan, niin että on pakko pysähtyä ja keskittyä hengittämiseen. Masennus/uupumus en ota sinua enää minuun asumaan, välillä tulet käymään ja piipahdat muistuttamaan minua, missä menee minun rajat.
Herkkyydestä ja tunteista puhutaan tänä päivänä enemmän, mikä on todella hyvä asia. Uskalla olla herkkä ja tuntea, olla sinä sellaisena kuin olet. Vedät omat rajat ja sinä riität. Minun maailma on auennut, kun oikeasti kuuntelen itseäni ja saan olla ihmisen kanssa, joka haluaa myös oppia ja ymmärtää. Minut hyväksytään ja minun tunteita ei vähätellä. Minä riitän 💚
Minä, kun voin hyvin nin olen todella herkkä hymyilemän ja iloitsemaan. Näen iloa ja valoa joka puolella, ei haittaa vesisateet eikä vastoinkäymiset kaada minua maahan makaamaan. Tunnetaidot kun oppii, niin pitkälle pääsee. Tämä on juuri sitä elämänkoulua mitä olen käynyt ja jatkan opiskelua läpi elämän, niinkuin meistä jokainen.
Rohkea heittäytyjä ja naurun hellimä
Haen ja etsin asioita, mistä tulee hyvä olo ja vapauttava mieli. Ruokkii minua ja antaa energiaa päiviin, lohduttaa ja tyhjentää pääkoppaa.
Musiikki on yksi niistä monessa muodossa. Kuuntelen paljon erillaista musiikkia (riippuu fiiliksestä) tanssin kotona ja käyn tanssitunneilla. Soitan kitaraa ja opettelen uusia kappaleita. Laulan ja olen ottanut laulutunteja. Vapauttavaa, kun saan äänen tulemaan itsestäni ulos ja huomaan, etten jännitä yhtään solua itsestäni ja ääni soljuaa lauluna pehmeästi korviin, niin sehän on kaunista kuunneltavaa. Opettajani välillä vuodattaa kyyneliä minun onnistumisestani. Hän tietää taustani ja olen hänen mielestään rohkea heittäytyjä. Meidän alkulämmittelyt on super hauskoja..Ihminen on soitin, josta lähtee jos jonkiiinmoista ääntä.
Iloa musiikista
Piirtäminen ja maalaaminen on ollut hyvin terapeuttista. Ajatellut joskus, etten osaa piirtää... Leijonan piirsin 2017 kun olin synkimmilläni ja sen aistii piirroksesta. Taisteluarvet ja synkät värit, mutta silti päättäväinen katse ja tietoinen läsnäolo. Norsu on hieman kesken, mutta laitan sen nyt tänne näin ja myähemmin valmiina uudestaan. Värikäs, eloisa ja selkeät ääriviivat. Iloinen ja tahdonvoimainen norsu alkoi kehittymään paperille, kun olin päättänyt alkaa kirjoittamaan blogia.. niihin aikoihin. Tajusin sen muuten vasta nyt 💛
Onneksi olen saanut hyvät oppitunnit tälle elämälle, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Saan jakaa ajatuksiani muille ja toimia oppaana jollekkin tässä elämässä omilla kokemuksillani. Lapsilleni osaan opettaa luomaan omat rajat ja kuuntelemaan itseään. Näistä kahdesta kasvaa huikeita tyyppejä oman polun tallaajia 💕 Rakastan 💕
Tänne loppuun laitan meidän tanssin, mitä tanssittiin kevätjuhlassa. Kaikki osaa tanssia, kun vain rohkenee liikuttaa raajojaan 💙 Tanssin nimi on,
Kohtaamisia💜
"Niin monia kohtaamisia
ja silti harvoin sielut hipaisevat toisiaan.
Niin paljon sanoja ja silti vain harvat niistä avaavat lukot yksinäisiin huoneisiin.
Niin monia kauniita hetkiä ja silti niin myöhään ymmärrämme, mitä meillä oli."
Anna-Mari Kaskinen
Kiitos teille ihanat lukijat 💚
Toivottavasti saitte tästäkin kirjoituksesta itsellenne jotain ajatuksia ja eväitä omalle polulle.